Haaveena Liesi, koti ikääntyville naisille

  

Semmoisille, joilla ei itsellä ole enää mitään mahdollisuutta ylläpitää omaa taloutta. Monen kohtalo on sellainen, että heillä on ennen ollut parempi osa, muuttaa elämän koulussa kaiken menettäneet, onnensa, terveytensä, aineelliset tavaransa ja edessä on toivoton, kolkko vanhuus, yksinäisyys ja tietoisuus, ettei enää mihinkään kykene, on tiellä ja ristinä kaikkialla, hyödytön olento, joka elää vain sen takia, että täytyy elää, kun ei poiskaan pääse.

Tavalliseen kunnalliskotiin pääsylle oli useasti naisilla monta estettä. Jos varallisuudesta oli joitakin rippeitä jäljellä, pääsi yhteisin voimin ylläpidettävään kotiin. Vanhuus olisi turvattu ja saisi viettää sitä yhdessä paikassa eikä heiteltäisi sinne tänne. Vanhainkoti nimenä ei ollut houkutteleva. Kukapa tahtoisi tulla vanhaksi ja avuttomaksi. Vielä vähemmän miellytti ajatus köyhyydestä ja puutteesta. Vanhoille, joiden omat voimavarat eivät riittäneet, tuli järjestää kohtuuhintaan koti. Naisklubilla oli kaksi rakennusta ja velaton talo. Katurakennus voitaisiin järjestää kodiksi ja sitä voitaisiin myöhemmin laajentaa. Ruotsinkielisillä oli jo Vaasassa kaksi kotia, joihin oli valtavasti pyrkijöitä, koska lasten luona ei aina ollut vanhalle äidille tai isälle tilaa.

Toimintaa ja Kerho-lehden kirjoituksia rahaston kartuttamiseksi

Vanhainkotiaate ja Vaasan Suomalainen Naisklubi kuuluivat läheisesti yhteen. Hilja Blomqvist oli laatinut yhteenvedon Liesi-aatteen synnystä ja alkuvaiheista jo vuonna 1928. Vuonna 1929 Naisklubi perusti rahaston kodin hankkimiseksi ikääntyneille naisille. Rahasto nimettiin Vanhainkoti Lieden rahastoksi. Varoja talon perustamista varten kerättiin tuttuun tapaa juhlilla, arpajaisilla, myyjäisillä ja ohjelmallisilla iltamilla. Kun puheenjohtaja Hilja Vestberg täytti 50 vuotta, hän lausui kiitospuheessaan Lieden syntysanat. Liina Björkmanin (Eerola) 60-vuotisjuhlien yhteydessä 16.4.1929 saatiin asian hyväksi ensimmäinen lahjoitus päivänsankarin lahjoittaessa asian hyväksi ”pesämunan”.

Myös Kerho-lehdessä mainostettiin Liesi-hanketta:

Lieden arpajaiset

Koska klubiimme on liittynyt niin paljon uusia jäseniä, jotka eivät ehkä tiedä, mikä tuo Liesi-asia oikein on, niin pyydämme tässä omassa äänitorvessa ilmoittaa, että: rahaa kerätään tulevaa kotia varten, vanhoille ja yksinäisille naisille. Tällä kertaa tapahtuu tämä rahan keruu arpajaisten muodossa ja vetoamme taas klubin naisiin, että hyväntahtoisesti auttaisitte meitä tässä yrityksessä.

Siinä tarkoituksessa kiertää täällä lista pöydästä pöytään, merkitkää siihen, kuinka monella voitolla tuette arpajaisia. Kiirettä ei ole, vasta syksyllä tarvitaan voitot, mutta käytännöllisistä syistä on hyvä tietää, mitä on tiedossa ”omasta takaa”.

Elämän kaikkinaisen melskeen ja levottomuuden ohella tehkäämme hiljaista työtä lähimmäisen rakkauden merkeissä!

Lieden toimikunta

Liesiharrastajien kokous päätti tehdä KERHON oman Liesilehden, koska uusmaalaiset olivat pähkäilleet, mistä saisivat ohjelmaa uusmaalaisten klubi-iltaan. Vaihteen vuoksi rouvat päättivät tehdä edellä mainitun lehden, vaikka siitä ei rahaa herunut, paitsi tietenkin mainostamalla tulevaa mummola-aatetta! Klubi-iltaan tuli ohjelmaa ylimääräisen KERHOn ansiosta. Ensimmäisessä kirjoituksessa pohdittiin, miten eläminen tulee arvokkaammaksi iän myötä. Joku oli sanonut: ”Ensi vuonna teen tuon ja tuon, jos elää saan.” Tuo ihminen oli valmis elämään, mutta myös kuolemaan, jos niin oli kohtalo.

Nimimerkki Katri runoili Kerho-lehteen Liedestä, joka oli vielä naisklubilaisten haave:

Haavekuva

Mitä nään ma?                                                             

Tuo kangastusta varmaankin.                                      

Noin komee uusi talo Vaasassa.                                   

Mi mahtaakin se olla?                                                  

No tuotakos et vielä tiedä,                      

se vanhainkoti Liesi on.                                                                      

Se komeemp on kuin ukkokoti.                                     

Silt ainakin se minun silmään näyttää. 

Tuo talo mua kiinnostaa

Siks sisään puikahdan mä katsomaan.

Nyt arki on, vaan pyhätunnun sielussani tunsin,

kun sisään astuin talohon.

Niin juhlalliselt kaikki siellä tuntuu.

Seurusteluhuonees valoisas istuvi tätejä useita.

Yks virkkas, toinen taas jo ompeli,

siin erään tädin heille lukiessa.              

Tuot sivust katsoin ihaillen.

He myyjäisiin noin jotain tehdä tahtoivat.

Ja aikaansa noin seuras kuluttaa he halusi.

Te tädit mulle kertokaatte                                            

Kuink viihdytte te täällä?                                            

-Voi kiitos kysymästä,                                                  

Meill erinomaist täällä on                      

Nyt emme enää yksin olla tarvii,                                 

meill aina täällä seuraa riittää.                                    

Ja hoivaa saamme erinomaist.                                      

Mik hätä meillä täällä olla.

Täst kaikest saamme Klubii kiittää,        

Sill siellähän se aatos heräs,

ett  vanhainkoti Vaasaan saada pitäis.

Mut haavetta tää kaikki vielä. Mutt ehkä joskus senkin näämme,

et Vaasassa on vanhainkoti, tuo Klubin aikaansaama.

Siks väsymättä ahertakaat,

ett piankin täyttyis haave tämä ja vanhoillemme koti saatais.

Siks muistakaatte myyjäisiä taas jollain pienellä käsityöllä.

Niin kekoon kortenne kokootte,

ja haaveesta tosi tulisi.