Naisklubi muuttaa uusiin tiloihin Talouskouluun
Vanhoissa tiloissa pidettiin viimeinen kokous 12.11.1934 ennen uuteen taloon muuttoa. Samalla vietettiin läksiäisiä tänä viimeisenä iltana vanhassa salissa, joka oli tupaten täynnä osaksi ihan uusia, osaksi aivan alkuajoilta peräisin olevia mutta harvemmin nähtyjä jäseniä. Puheenjohtaja rouva Vestberg palautti mieliin Klubin perustamisajat ja teki selkoa tähänastisesta tarmokkaasta toiminnasta ja upeista saavutuksista. Hän toivoi, että sama innostus, harrastus ja toiminnanhalu jatkuisivat myös uusiin suojiin siirryttyä. Toisen muistelupuheen piti rouva Hanna Kivinen. Hän kohdisti kiitossanat uskollisesti klubin peräsimessä pysyneelle puheenjohtaja rouva Vestbergille.
Marraskuun 15. vuonna 1934 Naisklubi
muutti uuteen rakennukseen eli Vaasan Talouskouluun, jossa toiminta jatkui uudessa,
upeassa ja käytännöllisessä rakennuksessa. Koulun hallussa oli kaksi alinta
kerrosta, kellari ja vintti. Kolmannessa kerroksessa oli Naisklubin huoneisto,
jossa oli kolme suurta salia. Niistä kaksi voitiin yhdistää siirrettävällä
seinällä.
Tupaantuliaisillanvietto ja tupaantuliaiset
Tupaantuliaisillanvietto uusissa tiloissa pidettiin 19.11.1934. ”Mööpelit” oli siirrettty sinne jo hyvissä ajoin edellisellä viikolla. Klubittaret päättivät juhlistaa tapahtumaa näkyvällä tavalla. Paikoilleen oli asetettuna neljä seinäkynttelikköä koristamaan peräpohjalaisten ja varsinaissuomalaisten lahjoittamia seinäryijyjä. Illanvietto oli samalla eteläpohjalaisten ilta. Rouva Hilja Blomqvist oli tehnyt runon tunnoista, joita uuden talon pystyttäminen oli herättänyt. Huonekalu- ja kukkalahjoitukset oli asetettu paikoilleen. Vanha sali tarvitsi kalustusta, jotta sitä voitiin vuokrata. Lahjoituksina uuteen taloon oli kalustuksen lisäksi saatu upea ryijy, penkkejä ja pöytiä. Pöydällä oli Appelgren-Autere -liikkeen lahjoittamat tusina hopeisia ruokalusikoita ja kaksi tusinaa kahvilusikoita. Vielä puuttui kuvastimia ja kelloja ynnä muuta tavaraa, mutta toivossa oli saada niitäkin vähitellen.
Veräjän Mikkokin meni katsomaan naisten aikaansaannosta ja otti Lanankin (Lanamäki) mukaan kameran kanssa, että kaikki näkisivät, mitä naiset olivat saaneet aikaan. Moderni talo sai suitsutusta. Pohjakerroksessa olivat kellarit, pesutuvat, mankeli ja silityshuoneet, pieni keittiö kokeita varten ja vieressä pieni ruokasali lyhyemmille kursseille. Siellä oli myös suihkut, oppilaiden pukuhuone, keskuslämmityksen pannuhuoneet ja vahtimestarin asunto. Vahtimestariksi oli valittu koneenkäyttäjä Harry Suksi. Ensimmäisessä kerroksessa oli kaksi opetuskeittiötä, kaksi ruokasalia ja siivoushuone. Keittiöt olivat tilavat vastaten suurempiakin vaatimuksia. Toisessa kerroksessa oli kodikas aula, hyvin tilava sähkökeittiö perusopetusta varten, luokkahuone, kanslia, johtajan ja opettajien asunnot, vierashuone ja kylpyhuone. Kolmannessa kerroksessa oli komea juhlasali, sen vieressä kodikas kokoushuone, käsityöluokka, palvelijan huone, yksi opettajan huone ja suihkuhuoneet. Siellä oli Naisklubin koti, sen kokouspaikka. Käytännöllisessä, kauniisti väritetyssä talossa uudenaikainen opetus voi päästä parhaisiin tuloksiin.
Uudesta talouskoulurakennuksesta tuli maan kuulu. Sitä kävivät katsomassa erilaiset retkikunnat Tampereelta ja Iisalmesta asti. Talouskoulun varsinaiset tupaantuliaiset pidettiin 5.12.1934. Kutsuvieraita oli saapunut paljon. Pitkien pöytien ääressä talon ruokasaleissa istui juhla-aterialla noin 150 henkeä. Tunnelma oli hyvin välitön ja rattoisa. Istuttiin kynttilävalkealla joulukuusien loistaessa ja talouskoulun mainioita herkkuja nauttien.
Vieraat lausui tervetulleeksi rouva Hilja Vestberg kauniin sanoin. Hän totesi, että Naisklubin naisten mielessä kauan kytenyt ajatus uuden, ajanmukaisen koulutalon ja klubihuoneiston aikaansaamiseksi oli nyt onnistunut. Hän toivoi, että se hyvä tulevaisuuden usko ja luja luottamus, joka Vaasan Suomalaisen Naisklubin naisten keskuudessa taloa puuhattaessa oli niin kauniina kuvastunut ja se arvokas tuki, jota naiset olivat saaneet, eivät vastaisuudessakaan pettäisi. Hän toivoi, että talossa ja siellä ylläpidettävä toiminta saisi yhä voimistua ennen kaikkea Suomen naisten ja koko Suomen hyväksi.
Leikillisen pikkujoulupuheen miehille piti ammattientarkastaja Elin Bergroth. Vieraiden puolesta vastasi lääninsihteeri A. K. Ikkala kiittäen erinomaisesta kestitsemisestä ja lausuen onnittelut Naisklubille suuremmoisen saavutuksen johdosta. Hän kiitteli erityisesti miesväen puolesta naisia onnistuneesta juhlan järjestämisestä ja siitä työstä, minkä he olivat uuden talouskoulupalatsin aikaansaamisessa niin onnistuneesti suorittaneet. Hän piti varmana sitä, että ajanmukaisen koulun kasvatit hyvinä emäntinä voivat onnellistuttaa koteja ja koko yhteiskuntaa.
Tilaisuudessa esitettiin myös runsaasti muuta ohjelmaa. Naisklubin oma kuoro lauloi rouva Tyyne Hasen johdolla useamman kerran. Johtajatar Reetta Heiskanen lausui Rydbergin Tontun ja yksinlaulua esittivät rouvat Laina Löfberg ja Aira Kivinen sekä kaksinlaulua rouvat Alli Lassila ja Martta Laxen. Säestäjinä toimivat rouvat Aaltonen ja Hannila sekä kapellimestarina Hase.
Juhlan loppuun oli järjestetty miellyttävä yllätysnumero: arvonnassa muodostunein uusin parein lähdettiin oikein karnevaalilakein sonnustautuneina talon yläkerrassa olevaan juhlahuoneistoon nauttimaan kahvia ja kuluttamaan iltaa seurustellen, leikkien ja tanssien.
Veräjän Mikko kirjoitti juhlasta Vaasa-lehteen:
"Samalla vietettiin pikkujoulua, johon naisklubilaiset saivat kutsua miehet mukaan; ei omaa miestä vaan jonkun toisen. Se aiheutti hauskaa sekaannusta..."
