Suomalaisen Naisklubin varhaiset vaiheet

Nuija-talo

Vuonna 1917, Suomen itsenäistyttyä, Vaasassa oli joukko naisia, jotka halusivat perustaa aatteelliseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan perustuvan yhdistyksen. Suomen itsenäiseksi julistaminen vapautti kahleistaan sanan- ja kokoontumisvapauden, jotka siihen saakka olivat olleet painettuina miltei olemattomiin. Näinä innostuksen ja suurien tapahtumien aikoina heräsi kysymys siitä, voitaisiinko paikkakunnan naisia saada yhteistoimintaan lukemattomien heitä kiinnostavien kysymysten merkeissä. Suomessa oli ollut naisilla äänioikeus jo kymmenen vuoden ajan, mutta tämän saavutuksen merkitys oli jäänyt toisarvoiseksi. Tärkeätä oli päästä kosketukseen valistuneen naismaailman kanssa oman paikkakunnan rajojen ulkopuolella.


  

Yhdistys perustetaan ja saa kokoontumistilat

 

Syksy 1917 oli levotonta ja ankeaa aikaa. Olivathan marraskuun lakot ja monet myrskyn enteet havaittavissa. Naisväkikin tunsi yhteenliittymisen tarpeen. Ikään kuin yhteisvoimin voitaisiin valmistautua vastaanottamaan se mitä tuleman piti. Alkusysäyksen antoi rouva Ida Puustinen ehdottamalla, että naiset perustaisivat oman klubin paikkakunnalle. Syksyllä joulukuussa vuonna 1917 kansakoulunopettaja Hilja Vestberg kutsui kahvila Eliteen kymmenkunta naista. Fia Kangas, Hanna Kivinen, Aina Martikainen, Maria Nederström, Iina Seppänen, Elin Sirkkunen, Hilja Varo, Fanny Seppälä, Saima Eskelä ja Kyllikki Ignatius noudattivat kutsua. Suunnitelmana oli perustaa yhdistys, joka ottaisi tehtäväkseen koota paikkakunnan suomalaiset naiset yhteistoimintaan taloudellisissa, yhteiskunnallisissa, kansallisissa ja valtiollisissa kysymyksissä. Asiaa harkittuaan kaikki olivat yksimielisiä yhdistyksen perustamisesta. Yhdistyksen nimeksi ehdotettiin Vaasan Suomalaista Naisklubia, joka myöhemmin suuremmassa kokouksessa hyväksyttiin.

      Tammikuun 15. päivä vuonna 1918 kutsuttiin sanomalehti-ilmoituksella koolle naisia Ståhlin kahvilaan. Paikalle saapui noin 70 naista, jotka liittyivät yhdistyksen jäseniksi. Johtokuntaan valittiin rouvat Kyllikki Ignatius, Hilma Vallinmäki, Aino Tuomikoski, Hanna Kivinen, Fiia Kangas, Hilja Waro, Saima Eskelä ja Aura Sydänmetsä. Varajäseniksi valittiin neiti Lempi Frisk (myöhemmin rouva Cederberg), rouva Elin Sirkkunen ja neiti Ruusa Myntti (myöhemmin rouva Tikanoja). Sääntöehdotukset hyväksyttiin ja Vaasan Suomalainen Naisklubi perustettiin. Sääntöjen mukaan Naisklubi valitsi vuosikokouksessaan puheenjohtajan ja johtokunnan, joka nimesi keskuudestaan omat virkailijansa.  Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin suljetulla lippuäänestyksellä Hilja Vestberg. Jäsenmaksu asetettiin vuositulojen mukaan.  Alin jäsenmaksu oli 10 markkaa 2500 markan tuloista ja korkein 50 markkaa yli 6000 markan tuloista. Rahan ansaitsemiseksi järjestettiin perheiltamat jo laskiaistiistaina.  Perustamisvuoden lopussa yhdistyksessä oli 107 jäsentä.

       Ensimmäisenä toimenpiteenä oli huoneiston hankkiminen yhdistykselle. Neiti Palinin matkustajakotia päätettiin tiedustella, jotta Klubin jäsenille saataisiin jonkinlainen ruokala. Yhdistyksen kokoontumispaikaksi tuli Nuija Oy:n omistama kiinteistö Kauppapuistikko neljässä. Siihen kuuluivat tilava tontti ja rakennus kadun vieressä sekä pihatalo. Aluksi vuokrattiin pari huonetta ja myöhemmin iso sali. Naisklubi alkoi kokoontua näissä vuokratiloissa.  Osa kaupunkilaisista seurasi, tekisikö Naisklubi konkurssin vuokrattuaan Nuijan huoneiston, mutta kun jäsenmaksuista kertyi koko vuoden vuokra, äänet vaikenivat. Kerho-lehdessä, jota alettiin myöhemmin toimittaa naisklubilaisten toimesta, kirjoitettiin huumorimielessä, että nimikyltissä voisi lukea Vaasan Nuija Oy:n sijasta ”Vaasan Muijat”. Mutta samalla todettiin, että nimi viittaisi siihen, että jäsenten pitäisi olla vaimoihmisiä ja tästä syystä kehottaa tyttölapsia ottamaan tilaisuudesta vaarin ja purjehtia muijien rauhalliseen satamaan. Naisklubi vuokrasi huoneistoa myös eri järjestöille ja eri tilaisuuksiin. Muun muassa partiolaiset, Sirpaleet ja Martat olivat alusta alkaen vuokraajina.

      Maanantai-illat olivat erittäin suosittuja. Kun rouvien miehet, jotka kuuluivat Suomalaiseen Klubiin, huomasivat, ettei vaimoja pitänyt mikään poissa illoista, hekin valitsivat oman kokoontumisiltansa, mutta keskiviikon. Niinpä naiset olivat tiennäyttäjinä miesklubilaisille. Vaasan Suomalainen Klubi  oli perustettu jo 4.4.1917.

      Naisklubi ehti kokoontua vain kerran ennen kuin vapaussota (27.1.–16.5.1918) katkaisi sodan ajaksi työn. Ensimmäisessä toimintakertomuksessa todetaan vuoden 1918 synkistäneen toimintaa. Tavoitteeksi asetettiin, että ”meidän naisten tulisi olla se koossapitävä voima, joka liittäisi eri puolueet, eri luokat ja eri piirit yhdeksi…” Syksyllä 1918 kokoonnuttiin jälleen. Jäsenmaksusta luovuttiin ja jäseniltä perittiin vain  niin sanottu sisäänkirjoittautumismaksu. Myöhemmin alettiin kerätä vapaaehtoista jäsenmaksua. Alin maksu oli kaksi markkaa. Sisukkaasti pidettiin taas kuitenkin iltamat


< Heinäkuu 2021 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
28293001020304
05060708091011
12131415161718
19202122232425
26272829303101
02030405060708