Lieden rahasto karttuu

Vaasan Jaakkoo kommentoi tontin sijaintia

Vuonna 1941 kesäkuun alussa Vaasa-lehdessä kirjoittava Vaasan Jaakkoo kirjoitti Vanhainkoti Lieden mahdollisesta sijoituspaikasta.  Hän kritisoi Pitkänlahdenkadun eteläpäähän ajateltua paikkaa sanoen sen sijaitsevan halkopinojen, teurastuslaitoksen ja laitakaupungin liepeillä, kaukana keskikaupungista, vanhuksille sopimattomassa paikassa, kaukana torilta, kirkosta, asemalta ja Naisklubilta. Vaasan Jaakkoo piti seutua liian sekavana, hälisevänä ja siltä puuttui hänen mielestään kulttuurileima, puisto ja näköalat. Sen sijaan hän suositteli Kauppapuistikon tontille rakennettavaksi kerrostaloa, kunhan vanha puutalo ensin purettaisiin pois. Hän katsoi Naisklubin, Talouskoulun ja Lieden olevan yhteenkasvaneet ja totesi, että ehkä asukkaatkin tulisivat taloon omasta piiristä. Vaasan Jaakkoo ehdotti korkeaa ja leveää kivirakennusta, johon Lieden vanhainkoti saisi oman kerroksensa. Samaan suureen rakennukseen mahtuisivat myös lasten huoltolat, päiväkodit, ruokalat, oppilasasunnot sekä kauppa- ja liikehuoneistot.  Hän pyysi anteeksi asiaan sekaantumistaan, mutta piti tärkeänä vielä harkita, mihin vanhainkoti olisi tarkoituksenmukaista sijoittaa.

Lokakuun 28. 1944 vanhainkoti Liesi päätettiin rakentaa omalle tontille Kauppapuistikko neloseen. Siihen tulisi vanhainkodin lisäksi leipomo, sauna ja vuokrahuoneistoja. Talohankkeen toteuttaminen oli esillä useaan otteeseen.  Vuonna 1946 hankittiin piirustukset kahdelta arkkitehdiltä V. Rewelliltä ja F. Sereniukselta. Jälkimmäisen suunnitelmat todettiin paremmiksi, koska tuottavia liikkeitä mahtuisi enemmän. Ne olisivat talon kannattavuuden kannalta tärkeitä. Myös rakennusmestari Lepistöä pyydettiin tarkistamaan Oy Nuijan rakennukset, jos niistä pienillä korjauksilla voisi saada tilapäisen vanhainkodin. Aina olivat kuitenkin rahanpuute ja muuten vaikeat olosuhteet aiheuttaneet sen, että rakentaminen oli jäänyt.

Syksyllä 1951 joukko Naisklubin jäseniä kävi katsomassa Palosaarella Halli Oy:n omistamaa taloa Onkilahdenkatu kakkosessa. Taloon kuului kaksi rakennusta ja se oli kunnostamisen tarpeessa. Välttämättömimmät korjaukset vanhainkodiksi kunnostamiseen olisivat olleet todella mittavat ja vaatineet lisäkustannuksia. Vilkkaan keskustelun jälkeen sovittiin, ettei hätäillä vaan odotetaan, jos sopivampi talo vielä löytyisi.

Kaupungintalossa ja Naisklubilla tapahtuu Lieden hyväksi

Liesi-talon toimikunta oli saanut valmiiksi juhlasuunnitelmat. Iltamat pidettiin Vaasan kaupungintalossa lauantaina marraskuun 30. päivän iltana 1946 klo 19.30 ja lapset pääsivät juhlimaan seuraavana päivänä sunnuntaina joulukuun 1. päivänä klo 14.00.

Sanomalehti Vaasa julisti:

"Tänä iltana, lauantaina, mennään oikein joukolla kaupungintalolle Suomalaisen Naisklubin juhlaan, josta tulot lankeavat naisten vanhainkodin Lieden rakennusrahastoon. Ohjelma on arvokas ja hauska.

Ja huomenna päivällä on sitten samassa paikassa ne kauan odotetut lastenjuhlat, joissa ohjelma on aivan erikoisen monipuolinen ja iloinen."

Kaupungintaloon saapui runsas joukko yleisöä nauttimaan entisajan mallisesta tilaisuudesta, monipuolisesta ohjelmasta ja kartuttamaan Lieden rahastoa. Kapellimestari Hase johti yhtyettä, joka soitti unkarilaisen huvinäytelmäalkusoiton. Lakitieteen kandidaatti Rento Kivinen kertoi tervehdyspuheessaan Lieden päämääristä. Myrskyisät suosionosoitukset sai rouva Luutosen esittämä Neiti Y, joka hyvin naamioituneena lauloi veikeitä kupletteja. Maija ja Liisa Harju tanssivat Varjotanssin ja rouva Tyyne Siljala lausui runoja. Väliajalla pidettiin huutokauppa ja arvottiin täytekakkuja, juotiin oikeata kahvia ja syötiin makeita leivonnaisia.

Illan päänumero oli upeasti pukeutunut mustalaiskuoro monine solisteineen ja tanssijoineen, jotka oli koottu naisklubilaisista. Rouva Tyyne Hase oli ohjannut mainion esityksen ja saikin ansaitut kiitokset monien suosionosoitusten kera. Ilta päättyi Woo-Doo -orkesterin tahdittamiin iloisiin karkeloihin.

Lastenjuhlissa kaupungintalossa ohjelma oli vaihteleva. Satupiirustuksen esitti hauskasti opettaja Mirjami Lähteenkorva. Näytelmiä oli useampia, muun muassa Nukkekaupassa-niminen näytelmä. Väliajalla myytiin makeisia, piparkakkuja ja jäätelöä. Lasten riemuksi juhlan lopussa vieraili joulupukki, joka toi jokaiselle lapselle lahjan.

Vuonna 1948 Lieden johtokuntaan kuuluivat Saarkoski, Orelma, Paulsen, Rytikangas, Eskola, Berggren, Sarin ja Blomqvist. Puheenjohtajana toimi Saarkoski. Kun klubilaiset tammikuussa 1948 kokoontuivat kevätkauden ensimmäiseen iltaan, lausui uusi puheenjohtaja tervetulotoivotuksessaan, että kaikilla olisi hyvää tahtoa ja altista mieltä. Hän toivoi, että näissä klubi-illoissa jäsenet viihtyisivät ja niihin kotiutuisivat kaikki kuin sisaruspiiriin odottamatta erinomaista ohjelmaa muilta vaan että jokainen toisi itse mukanaan jotain esitettävää taitonsa mukaan. Illan aikana keskusteltiin Naisklubin tulevasta 30-vuotisjuhlasta, joka päätettiin pitää helmikuussa. Jäseniä pyydettiin ilmoittautumaan juhlajärjestelyihin kirjoittamalla nimensä osallistujalistaan. Toimittaja Sirkka Leinonen tutustutti kuulijat viimeaikaiseen kirjallisuuteen ja erityisesti nuoren Aale Tynnin herkkiin runoihin. Hänen mielestään ei yksikään suomalainen runoilija ole käsitellyt äiti ja lapsi -aihetta sellaisella taidolla ja lämmöllä kuin Aale Tynni. Klubilaiset halusivat kuulla mahdollisimman monta Tynnin runoa ja heidän toiveensa täytettiin. Musiikkia ei tietenkään unohdettu, sillä opettaja Maija Mäkinen istahti pianon ääreen ja väki sai laulaa sydämensä halusta. Lopuksi todettiin, että ohjelmaillat jatkuvat, mutta ketään ei varsinaisesti velvoiteta ohjelmaa hankkimaan.

Talven kuluessa Naisklubin jäsenet saivat tutustua tirehtööri Stråhlen ansiokkaan esitelmän avulla Leevi Madetojan henkilöön ja tuotantoon. Stråhle elävöitti esitystään monin musiikkinäyttein. Varsin mielenkiintoisia tietoja jakoi opettaja Maija Härmälä polttopuun taitavasta ja monipuolisesta käytöstä. Runebergin päivää ei tietenkään ollut unohdettu, sillä opettaja Saimi Lainio innosti kuulijat mukaan tämän suuren runoilijan elämään ja tuotantoon. Runonäytteenä kuultiin oppilas Sylvi Ylkäsen lausumana Saarijärven Paavo, ja yhteisesti laulettiin Runebergin säveltämä virsi kokonaisuudessaan.

Saman vuoden huhtikuussa ideoitiin Naisklubilla uusia rahankeräystapahtumia ja todettiin, että joulupäivän kirkkojuhlasta Lieden hyväksi oli saatu erinomainen tuotto. Vapuksi suunniteltiin konserttia Naisklubin saliin tarjoilun kera.

Vappujuhlaa ei voitu vuonna 1948 järjestää kaupungintalossa, koska se oli jo ehditty varata muualle. Juhla päätettiin järjestää Klubin tiloissa. Vappujuhlaa varten vietiin mainokset Laxenin ja Askon ikkunoihin. Rouva Alli Lassila piirsi mainoskuvat. Vaasa-lehteen ja Ilkkaan laadittiin myös ilmoitukset. Pääsymaksu päätettiin jättää perimättä. Puheenjohtaja Saarkoski oli jo ostanut kahvin, jauhot ja voin. Sokerin hankinta jäi Satu Tammelalle ja neiti Berggrenille. Neiti Sarin huolehti pöytäliinat ja yhdessä hinnoiteltiin kaikki tarjoilu: lihaliemi maksoi 30 mk litra, piirakat 20 mk, sima 50 mk, munkit 20 mk, pullat 15 mk, kahvi 50 mk ja voilehdet 10 mk. Naisklubin kuoro sai hoitaa vapun henkisen puolen.

Vappujuhlat onnistuivat hyvin. Väkeä riitti tasaisena virtana klo 14,30 saakka, jolloin tarjottavat alkoivat olla vähissä.  Tämä oli merkkinä siitä, että Naisklubin asiaa kohtaa tunnettiin ”hyvän mielen tahtoa”.