Vanha Talouskoulu käy ahtaaksi

Talouskoulun toimitilat alkoivat käydä ahtaiksi lisääntyneen oppilasmäärän vuoksi. Vuonna 1932 Naisklubin naiset saivat ajatuksen rakentaa oman koulurakennuksen Talouskoulua varten. Huhtikuun 28. vuonna 1932 kutsuttiin koolle Naisklubin ylimääräinen kokous päättämään Talouskoulun rakentamisesta tontille 36 Björklundin piirustusten mukaan. Klubi haki lainaa valtiolta, mutta 9. toukokuuta saatiin Maataloushallitukselta tieto, ettei lainaa varojen puutteessa myönnetä. Klubi joutui luopumaan rakentamisesta toistaiseksi. Rakennustyö päästiin kuitenkin aloittamaan keväällä 1934.

Vaasan uuden Talouskoulun peruskiven muuraus

Maaliskuussa 29. vuonna 1934 aloitettiin työt uudisrakennuksella ja ne edistyivät ripeästi. Ikimuistettava hetki oli Vaasan talouskoulurakennuksen peruskiven laskeminen Naisklubin pihamaalla Kauppapuistikko neljässä 7.5.1934. Klubin jäsenet olivat saapuneet runsaslukuisina paikalle. Osa oli oikein juhlapukeissa ja hyvin monella oli kansallispuku yllään, mikä teki juhlatilaisuuden vieläkin vaikuttavammaksi. Aluksi Naisklubin kuoro lauloi Tyyne Hasen johdolla Oi terve Suomi kaunis synnyinmaa. Sen jälkeen Naisklubin puheenjohtaja Hilja Vestberg lausui puheessaan muun muassa seuraavaa:

"Vaasan Naisklubin säännöissä sanotaan, että Naisklubin tarkoituksena on koota paikkakunnan suomalaiset naiset yhteistoimintaan kansallisissa, yhteiskunnallisissa ja valtiollisissa kysymyksissä. Naisklubin yksi päämäärä, Vaasan Talouskoulun perustaminen ja sen ylläpitäminen, on ollut klubin toiminnassa voima, joka on koonnut meidät yhteen näissä äskenmainituissa kysymyksissä. Jokainen kansa, jokainen yhteiskunta ja jokainen valtio säilyttääkseen olemassaolonsa ja itsenäisyytensä ja edistyäkseen kaikessa hyvässä ja jalossa, tarvitsee kunnollisia hoidettuja koteja, mutta tällaiset kodit tarvitsevat kunnollisia hoitajia, hyviä ja uskollisia äitejä ja lasten kasvattajia. Tällaisia äitejä ja kasvattajia Vaasan Naisklubi tahtoo kasvattaa omalle kansalleen Vaasan Talouskoulun välityksellä.

Kun Vaasan Talouskoulu kohtapuoleen astuu oman kurkihirren alle, toivomme me kaikki Vaasan Talouskoulun perustajat, avustajat ja kannattajat, että näiden muurien sisällä vallitsee todellinen, oikea isänmaallinen ja kansallinen henki. Toivomme, että Vaasan Talouskoulussa kasvatetaan kansallemme sellaisia kodinhoitajia, sellaisia äitejä, jotka eivät omaansa etsi, jotka oikeudentuntoisesti kohtelevat kaikkia maamme kansalaisia, täyttävät siis kauneimmassa merkityksessä sen, mitä sanalla ”ihminen” ymmärretään. Toivoen Jumalan siunausta Vaasan Talouskoululle toivomme sen oppilaista kehittyvän kunnollisia isänmaan kansalaisia, jotka aina tulevat täyttämään maatansa ja kansaansa kohtaan velvollisuutensa."

Hilja Vestbergin puhe jatkui katsauksella Vaasan Talouskoulun perustamisvaiheisiin vuonna 1919 ja sen jälkeisiin taloudellisiin ja opiskeluun liittyviin tapahtumiin. Hän päätti puheensa seuraavasti:

"Toivorikkain mielin, Jumalaan ja tulevaisuuteen luottaen lähtee Vaasan Talouskoulu aloittamaan uutta taipaletta odotellen pääsyä oman kurkihirren alle."

Puheen jälkeen laulettiin virsi ja sen jälkeen puheenjohtajaVestberg suoritti peruskiven muurauksen erään muurarin avustuksella. Muurauksen aikana laulettiin Olet maamme armahin. Juhlallisuudet päättyivät yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun ja mahtipontisiin eläköön-huutoihin. Klubinjäsenet jatkoivat juhlintaa vielä sisätiloissa ja tunnelma oli korkealla paitsi upean saavutuksen myös alkukesän ihanan illan vuoksi.

Katri J. J. kirjoittaa tapahtumasta:

"Enemmän vaan, rakkaat kanssasisaret, näitä elävän värikkäitä, ihania pukuja, jotka koristavat naisemme muutenkin kauniit olemukset kukan kaltaisiksi. Ette usko, miten kauniilta ja naisellisilta näytitte. Aurinko heitteli kultiaan ja valoi lämpöisiä säteitään juhlijain ylle. Oli jotain vapisuttavan kaunista ja liikuttavaa tässä toimituksessa ja oli kunniakasta ja mieluisaa olla mukana tässä ainutlaatuisessa tilaisuudessa. Sillä harvoinpa naiset taloa rakentavat ja talojen peruskiviä laskevat. Miehet ne tähän saakka sellaisia asioita ovat toimitelleet. Ja juuri tämä "heikompien astioiden" tarmokas ote se mieltä niin kummasti hytkäytti."

Paikallisissa sanomalehdissä selostettiin yksityiskohtaisesti tuon juhlallisen tapauksen kulku. Naisklubi oli pannut alulle suurtyön, jonka se kunniakkaasti voi jättää kerran perinnöksi kansamme tyttärille ja tuleville sukupolville. Se oli muistomerkki, monumentti, jota kauniimpaa ei saattanut ajatella. Talouskoulurakennus kohosi päivä päivältä jäsenistön silmien edessä, kunnes se eräänä päivänä seisoi valmiina häikäisten heidät suuruudellaan ja kauneudellaan.

"Katselemme sitä ensin hieman oudoksuen ja ujostellen, mutta sitten sopeudutaan, sulaannutaan ja vihdoin omaksutaan kuin parhain ystävä, kuin aarre, jota kaikin tahdomme suojella ja varjella ja tehdä jatkuvasti työtä sen hyväksi. Siitä on muodostuva sellainen opinahjo, joka tavallaan on jatkona entiselle hyvälle koulumuodolle, mutta joka sitten uusissa paremmissa olosuhteissa on paremmin tilaisuudessa kasvamaan ja kehittymään. Se on sellainen majakka, joka levittää ympärilleen tiedon ja taidon valoa, kasvattaa kansan tyttäriä kunnollisiksi perheen huoltajiksi ja antaa elämän matkalle sellaiset eväät ja ohjeet, jotka eivät unohdu, vaan kestävät läpi elämän.

Kiitollisia voivat nykyajan kasvatit olla, sillä paljon heidän hyväkseen uhrataan, monia kauneusarvoja luodaan ja sivistyksen kultajyviä heidän nuoriin sydämiinsä istutetaan. Ehkäpä he jolloinkin vastaisuudessa muistavatkin huoltajiaan, ehkä sirottelevat kukkia, ehkä jonkun silmään kyynelkin kirahtaa. Olemme kovin hitaita kiittämään, mutta ne, jotka jaloa kylvöä kylvävät, eivät kiitosta odotakaan, he tekevät työtä aatteen eteen ja herkän sydämensä käskystä. Paras palkka heidän mielestään on onnistuminen ja tieto siitä, että heidän työnsä kantaa runsaan hedelmän. Odotus on täyttynyt, täyttynyt ilman pettymyksiä, ilman katkeruuden hiventäkään. Ja niinpä meistä tuntuu siltä, kuin maailma olisi hyvä.

Olemme näinä päivinä olleet juhlan lumoissa, mutta vähitellen ajatus jälleen palaa työhön ja arkipäivään, sen huoliin ja ponnistuksiin. Tuntuu siltä kuin tehtävä olisi kirkastunut. Tiedämme, että edessämme on vielä taival kuljettavana, mutta me luottavina tartumme tehtäväämme ja ylistämme työtä, joka antaa elämäämme tarkoituksen ja tekee sen elämisen arvoiseksi."

Sanomalehti Vaasan pakinoitsija Veräjän Mikko kirjoitti pakinassaan tapahtumasta innostuneesti näin:

"Koko koruttomuudessaan oli tilaisuus mitä miellyttävin. Kesäinen taivas kohosi niin kirkkaana tuon ihanan ja rohkaisevan toimituksen yllä. Meidän läsnäolleiden ajatus oli pyhäinen ja herkkä. Taivaat hymyilivät, sillä tässä tehtiin isänmaallisten tunteiden, vakavan, uskonnollisen mielialan vallitessa aivan arvaamattoman suurta palvelusta kodeille, jo pystyssä oleville, mutta myös vastaisuudessa nouseville. Naisvaltikka ei eräissä asioissa ole lainkaan murheen merkki, vaikka vanhoillisesti ollaan valmiit noinkin päättelemään. Jos naisvaltikka ei tässäkin asiassa olisi heilunut, niin tuskinpa olisi tuota eilistäkään tilaisuutta ollut, sillä mikäli miehet nyt ovat asiassa mukana, niin naisen tahdosta tuo kaikki kuitenkin on aiheutunut. 

Täällä on pontevasti tehty työtä naiskasvatuksen hyväksi nimenomaan Talouskoulun piirissä ja siksipä siellä oli herännyt luonnollinen pyrkimys kohottaa tuon koulun työ niin onnellisiin olosuhteisiin kuin mahdollista. Oman talon rakennusajatus herätettiin, sitä pontevasti ajettiin ja se saatettiin vihdoin sellaisen pakon eteen, ettei auttanut muu kuin ryhtyä taloa todella rakentamaan. Nyt liittyy tiili toiseen, seinät kohoavat.  niinpä ne Talouskoulun oppilaat, jotka tänne syksyllä saapuvat, saavat jo työskennellä koulutalossa, joka vastaa mitä suurimpia vaatimuksia. Vaasalla on jälleen annettavana jotakin, jonka kanssa vain vaikeasti pystytään muualla kilpailemaan."

 

Kerho-lehteen nimimerkki Raita runoili uudesta talosta:

 

TALO

Taloahan meillä on meinattu jo ajastaikoja monta, onpa sen takia vietetty montä yötäkin unetonta.

Eikä se oiskaan nousta tainnu, ei ainakaan niin heti, mutta kun ihteensä Hiljaakin se rapparihomma veti.

Siellä hän kirkkomustissansa keväisen päivän muuras ja uteliaana se kahtojasakki tällingin välistä luuras.

Siellä ne laulut laulettiin ja linnut ne lauleli myötä ja taivahan kaari oli korkealla kun toivoen tehtiin työtä.

Sitten kun syksyllä palattiin oli vastassa talo kuin linna, se vanha oli käyny matalaks, se kelpas vaan pantiks hinnan.

Eikä sitä sanaa sanoa saisi, ei muuten kuin kuiskaamalla, jotta täällä sitä ny sitten istutaan sen komean katon alla.

Kun ovelle asti sä kerkiät niitä kiviportahia, jos luontos sen vaatii, saat painaa vaikka nappia molempia.

Niin varmasti pääset sä sisälle, saat nähä tään komeuven, saat nähä ja koittaa ja haistaa ja maistaa kaiken ihanuuven.

Täällon marmorikivestä lattiat ja peililasista ovet, taispa se komeus kustantaa meille suuret velkalovet.

Eikä ne Savon profeetat siellä omalla maalla oo mitään, kun niitten vanhaa Minnaakin meijän pönkittemän pitää.

Eihän ne saa sitä omin voimin pystyhyn nousemahan, vaan tänne asti on häly käyny, jotta tulkaa nyt auttamahan.

Mutta täällä ne nostaa ne tiilimuurit ihan kuin taikoja tehen, vielä niitä nousee leegio, jos joka kesä tekee yhden.

Kun meijän on kaikkien aikoja sitte päivä jo menny mailleen, niin talo se seisoo ja kertoo täällä uusille tulokkailleen, jotta kerran on täälläkin toimittu, on luotu ja uskallettu, on aateltu polvea nousevaa, sen eteen on uurastettu.


Muistolippaan valmistaminen

Kerho-lehdestä:

"Me seisomme mustassa pajassa, Talouskoulun Pää ja Kerhon Pää tärkeällä asialla juottamassa kiinni muistolipasta, joka oli samana iltana kätkettävä ja muurattava peruskiven alle. Pajassa oli ehkä paljonkin olemista; työvälineitä ja aineksia ja valmisteilla olevia töitä eri asteilla, mutta niihin ei ennättänyt huomio kiintyä. Silmä kovana siinä katsottiin mestarin puuhia. Käsin hän keräili kasaan hiiliä keskelle ahjoa ja sytytti tulen, laski siihen kolvinsa ja painoi tappia seinässä. Silloin alkoi ahjossa humista ja surista, tulipunat sinkoilivat, kaikki taivaankaaren värit leimusivat liekeissä, jotka kirkastivat vanhan mestarin kasvot, niin että hän yhä enemmän alkoi näyttää joltain muinaisuudesta esiin loihditulta taikurilta. Ja niin mekin tuleen tuijottaessamme vajosimme omituiseen horrostilaan. Ei puheella häiritty hiljaisuutta. Kuulimme kyllä mestarin sanat: tämän täytyy olla ilmanpitävä, jotta säilyisi, pyyhkien aina uudestaan pienellä siveltimellä suolahappoa ja sulattaen tulisella kolvilla tinatangosta hopeanhohtavia helmiä, jotka tasoittelivat reunan uomaan".

"Koska ja miten tämä jälleen joutuu päivänvaloon? Mimmoisissa olosuhteissa silloin eletään? Minkälaisella tavalla tähän löytöön ja aarrearkkuun suhtaudutaan? Meille, jotka suurella harrastuksella olemme tämän meille kalliin muistolippaan sisältöä tuumineet ja valikoiden koonneet, on se todellinen aarre. Mikä se on niille, jotka joutuvat sitä purkamaan? Kuvastuuko näistä säilöön pannuista asiakirjoista ja nimikirjoituksista meidän harrastuksemme, rakkautemme ja tulevaisuuteen sekä vastaisten polvien hyväksi tarkoitettu työ? Emme osaa ennustaa emmekä aavistaa vastausta näihin kysymyksiin. Mutta sen me tiedämme, että tekomme ja harrastuksemme on epäitsekäs ja rakkaudesta versova. Ilman sitä ei mielemme olisi niin ylevässä vireessä eikä tunnelma muistolipasta maahan kätkettäessä niin juhlaisa ja puhtaan harras, jota ihmeen ihana ilta, heräävä kesäinen luonto ja kirkkaan kuulakka taivas oli omiaan yhä juhlistamaan." 

Vaasan Talouskoulun peruskiveen liitetyt paperit

1.    Vaasan Suomalaisen Naisklubin synty

2.     Vaasan Suomalaisen Naisklubin vuosikertomus vuodelta 1919

3. Maataloushallituksen ja V.S.N. ”Välikirja" Talouskoulun perustamisesta ja ylläpitämisestä

4.     Vaasan kotitalouskoulun vuosikertomus 1920 – 21

5.     Vaasan kotitalouskoulun 10 v. kertomus

6.     Vaasan Suomalaisen Naisklubin vuosikertomus v:lta 1933

7.     Vaasan Suomalaisen Naisklubin kokouksen 19.3.1934 pöytäkirja, jossa lopullisesti päätettiin rakennuttaa Vaasan Talouskoululle oma huoneisto

8.     Kokouksessa 19.3.1934 olleiden Naisklubin jäsenten nimikirjoitukset

9.    Lyhyt katsaus Vaasan Talouskoulun vaiheisiin sen koko olemassaolovaiheilta v. 1920 – 1934.

10.  Sanomalehdet Ilkka ja Vaasa 20.3 ja 7.5.1934

11.  Nykyään käytössä olevat kovat rahat

12.  Vaasan Talouskoulun v. 1934 kevätkurssin opettajien ja oppilaiden valokuva

        nimikirjoituksineen

Vuonna 1985 kuparilieriö ja asiakirjat tulivat esiin talouskoulun saanerauksen yhteydessä. Kaukolämpöjohdot ohjattiin koulun sisään palokadun puolelta ja seinää porattaessa kuparilieriö tuli esiin ja meni rikki. Asiapaperit olisi pitänyt pistää uuteen lieriöön mutta koska paperit olivat olleet 50 vuotta lieriössä, ne päätettiin ottaa esiin. Talouskoulun rehtori Eeva Raikio teetti pienet vaneriset kaapit, jonne peruskiveen liitetyt paperit ja tavarat laitettiin talteen. Pienet kaapit sijoitettiin Talouskoulun eteisaulan seinille, josta ne vuonna 2015 siirrettiin Naisklubin tiloihin Kauppapuistikko neloseen.

 

 

 


< Helmikuu 2024 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
29303101020304
05060708091011
12131415161718
19202122232425
26272829010203
04050607080910

TAPAHTUMAT

  • 4.3.2024
    Jäsenilta 4.3.2024

    Muistoja Naisklubin toiminnasta vuosien varrelta - Klubin kunniajäsen Pirkko Koskiahde,  klo 18

  • 18.3.2024
    Jäsenilta 18.3.2024

    Virtuaalinen teatterikierros teatteriravintola Kulmassa  klo 18. Teatterinjohtaja Seppo Välinen

  • 15.4.2024
    15.4.2024

    Ihonhoitoilta Vamian tiloissa klo 18

kaikki tapahtumat