Juhlia ja arpajaisia rahan keräämiseksi
Vuonna 1931 Naisklubilla järjestettiin muotinäytös. Lassila & Tikanoja Oy:n Pukutehtaalta saatiin vaatteita esitykseen ja hatut V. A. Paunun hattuliikkeestä. Vuonna 1932 klubilaiset esittivät peräti kahdeksan näytelmää. Vuoden 1932 tammikuussa nimettiin juhlatoimikunta valmistelemaan suurta Karkausjuhlaa karkauspäiväksi kaupungintaloon. Aiheesta käynnistettiin mittava ennakkokirjoittelu paikkakunnan lehdissä. Muun muassa sekä Veräjän-Mikko että Vaasan Jaakkoo mainostivat juhlaa pakinoissaan. Lippuja juhlaan myivät Lotat, Martat, Naisvoimistelijat ja Sirpaleiden naiset.
Kaksitoista tyttöä harjoitteli Nestori Ojalan johdolla operetin Tusina
tyttöjä. Heta-Leena eli Hilja Blomqvist kirjoitti
Vaasa-lehteen 16.2.1932 operetin harjoituksista. Hän kertoi, miten 13 nättiä
tyttölasta, vaalea- ja tummakutrista solakkaa ja kaunissääristä ja -nilkkaista
neitosta, harjoitteli sotilaallisesti herra Nestori Ojalan ohjauksessa.
Tyttöjen piti osata kaikki temput: viedä kivääri olalle, eteen ja alas. Aina
oli joku, joka käsitti väärin. Mutta laulaa tytöt osasivat heleästi ja jalat
liikkuivat kimmoisasti marssiessa. Rouva Hase löi tahtia, kehotti ja hoputti.
Rouva Alli Lassila murehti pukuja, joita piti olla runsaasti. Johtajatar
Heiskanen suorastaan säteili intomielisenä ja korosti, että väriloistoa
tultaisiin tarjoamaan kansallispuvuissa, kun valot himmennettäisiin.
Lisäksi ohjelmassa oli Vaasan Jaakoon pakina, kruusialainen ennustaja ja komea tulisilmäinen posetiivin veivaaja, joka myi onnenlehtiä.
Vaasan Jaakkoo kirjoitti lehdessään 27.2.1932 otsikolla Jaakkoo selittää:
"Tärkein asia on nyt tänä päivänä vaasalaisille muistaa, jotta tänä iltana on kaupungintaloolla Vaasan Naisklubin järjestämänä ilooset karkausvuoren ilonpirot, joista tulot lankeavat Vaasan suomalaasten naisten tulevalle vanhaan Koti-Liedelle, joten asia siltä kannalta on kovasti kannatettava ja hyvä. Mutta meille muille on ilta tarkootettu lystiksi ilonpiroksi, johna saa nauraa mielensä ilooseksi kaikenlaaselle hauskalle ja viattomalle veikistelylle. Kuin myös olla niin juhlallinen ja arvokas simpanssi kun kukin ikänä tykkää.
Ohjelmaa on valmistettu viikkokaupalla ja nyt näyttävät Vaasan korjat krooset, mihkä he huvimestariina oikee joukolla pystyyvät. Saavakko meitä miehiä nauramahan vai ei.
Mennähän nyt kaupungintalolle tänä iltana ja ollahan kaikki faarit ja muorit, flikanhatiskat ja poijanjolpit kerrankin lystillä ja vastahanottavalla huulella, ei kun tuulella, sillä ei näitä naisväen juhlia piretä kun vaan joka neljäs vuosi ja siihen mennes susi monen jo syöny."
Karkausiltamat onnistuivat erinomaisesti. Yleisömenestys oli valtava ja juhlahuoneisto sananmukaisesti täynnä. Lyseon orkesteri soitti aluksi, sitten Vaasan Jaakkoo esitti mehevästi juttujaan saaden valtavat suosionosoitukset. Seuraavaksi kuultiin neiti Gerda Hulkin ansiokkaat yksinlaulut. Jupakka-kuvaelma esitettiin reippaasti, ja johtaja Ojalan ohjaama operetti Tusina tyttöjä herätti ihastusta. Tanssin lomassa johtajatar Reetta Heiskanen esitti vielä Matti Nummelinin Rakkauden faskistien marssin. Rahallinen tulos iltamista oli 12 000 markkaa.
Suuret arpajaiset järjestettiin helmikuussa vuonna 1933. Arpajaisvoittojen näyttävä esittely oli Teräksen näyteikkunalla. Silmiä hivelevää oli tuo monivärinen käsitöiden valtava määrä. Voittoina oli kolmisen tusinaa tee- ja kahvipannunmyssyjä, koruliinoja, useampi tusina pellava-, pumpuli- ja batistikankaista ommeltuja ja virkkaamalla valmistettuja sohvatyynyjä, esi- ja pyyheliinoja, alusvaatteita, suuri kasa hartia- ja kaulahuiveja, kauniita käsityölaukkuja ja suuri määrä muita hyödyllisiä esineitä. Lisäksi esillä oli hopeaesineitä koteloineen, nikkeli-, kupari- ja lasitavaraa. Muun muassa Suomen Sokeri, SOK, Höyrymylly, Lassila & Tikanoja, Teräs, Sampo, Kutomo, Saippua-, Paita-, Villa- ja Pitsitehdas olivat antaneet kauniita voittoja. Kaiken kruunasi rouva Elsa Helmisen valmistama seinäryijy, joka oli todellinen taideteos sekä värisommittelun että tekotavan puolesta. Ryijy oli nimeltään Ristilukki. Molemmat paikkakunnan lehdet mainostivat arpajaisia.
Naisklubin päiväkirjoissa kirjoitettiin arpajaisista:
"Arpajaishomma on se keskus, joka mielet kokoo. Kauniita voittoja kerätään. Koko sievää tavaraa jo on kertynyt, mutta lisää tarvitaan. Läheskään kaikki klubin jäsenet eivät ole vielä kantaneet korttansa kekoon. Toivotaan heidän sen tekevän tämän viikon kuluessa ja ainakin ensi maanantaina, joko klubille tai rouva Blomqvistille jättävän kerääntyneet voitot. Onhan tässä yhteinen hyvä kyseessä. Kuten lie tunnettu, pidetään k.o. arpajaiset tänne aiotun vanhainkodin Lieden hyväksi. Tätä Lieden rahastoa on hiljalleen kartutettu. Silloin tällöin siihen liitetään jokin hautaseppeleen tai kukkakorin hinta, saattaen sirolla muistokortilla osanottonsa asianomaisten tietoon. Tapa sietäisi vaan yleistyä ja Lieden ihmisystävällinen tarkoitus tulla enemmän tunnetuksi. Kaikkien Vaasan suomalaisten pankkien välityksellä sopii rahastoa kartuttaa. Kiitollisuudella otetaan vastaan vaatimattomampiakin lahjoituksia eikä vain arvoesineitä, kuten hopeatavaraa, jota sitäkin on tullut."
Kahdessa päivässä oli kuuleman mukaan myyty jo neljäsosa arvoista, jotka maksoivat markan kappale. Huhtikuussa vuonna 1933 arpajaistoimikunta kokoontui tyytyväisenä nauttimaan onnistuneen rahankeräyskampanjan tuloksesta. Ansioituneelle arpojen myyjälle rouva Korkeamälle annettiin kiitokseksi pieni kristallimaljakko. Samantyylisen maljakon sai myös ryijyn ompelija rouva Helminen. Rouva Hilja Blomqvist sai arpajaistoimikunnalta kauniin lasimaljakon vaaleanpunaisine ruusuineen kiitokseksi tarmokkaasta ja väsymättömästä toiminnastaan. Hänen kotinsa oli koko arpajaistohinan ajan avoinna toimikunnan touhuille ja säilytettäville voittotavaroille. Loppuvuodesta järjestettiin taas myyjäiset, joita edelsi mittava lehtimainonta ja yleisönosastokirjoittelu.
Vuonna 1933 Naisklubin pienessä salissa järjestettiin juhlat. Lippuja sai ostaa Talouskoululta ja Suoma Sarinin paperikaupasta kahdeksan ja kymmenen markan hintaan. Jos tuli vain tanssimaan, sai lipun viidellä markalla. Nelikätistä pianonsoittoa esittivät juhlassa rouva Fanny Aaltonen ja neiti Aune Haaparanta. Rouva Laina Lövberg lauloi, tarkastaja Elin Bergroth puhui ja neidit Räsänen ja Havu tanssivat sekä lauloivat. Teatteriesitys nimeltä Kumpi voittaa? sai suopean vastaanoton ja arvostelut. Juhlan lopuksi oli tanssia, jota tahdittivat piano ja viulu sekä neiti Haaparannan haitari. Väliajalla sai nauttia Talouskoulun hyvää kahvia, herkullisia vehnäsiä ja muuta suuhunpantavaa.
Vuoden 1933 lokakuussa Vaasa-lehteen oli laitettu ilmoitus Liesi-rahaston kartuttamisesta myyjäisillä:
..."Toivottavasti suuri yleisö jo tietääkin tarkoituksen ja päämäärän, mihin pyrimme. Mummo-koti olisi nimittäin saatava pystyyn. Myyjäiset siis pidetään, mutta aivan pienet vain ja kaikessa vaatimattomuudessa. Tunnuslauseemme on: Ei suurilla tuloilla rikastuta vaan pienillä menoilla.
....Kovempaa tietysti mentäisiin, jos voitaisiin, mutta onhan hyvä näinkin.
....Joulukuun myyjäiset on taas yksi lapionpisto työmme eteenpäin viemiseksi."
