Ohjelmallisia iltoja vuosina 1920-1923

1920-luvulla klubilla järjestettiin iltoja maakunnittain. Syyskuun 20. vuonna 1920 vietettiin pohjalaisten iltaa.  Järjestäjinä touhusivat rouva Hanna Eskola, opettajattaret Saimi Lainio ja Liina Björkman. Illalla laulettiin, soitettiin ja kuultiin esitelmä pohjalaisesta runoilijasta Teodor Körneristä. Välillä juotiin tietysti kahvia.

Eteläpohjalaisten illan toimikuntaan kuuluivat Helmi Lundqvist, neidit Lea Pihlström ja Maija Niinioja. Ilta sujui soiton, kahvittelun, runoilun, näytelmän ja tanssiesityksen merkeissä. Härmäläisten illan toimikuntaan kuuluivat rouvat Fia Kangas, Ina Seppänen ja Aini Sauso. Jälleen oli soittoa, laulua ja kahvinjuontia. Esitelmä käsitti tällä kertaa kirjastoja ja lukemista. Myös Kerho-lehteä luettiin illassa.

     Savolais-karjalaisen illanvieton järjestivät rouvat Hilja Vestberg, Elli Lepistö, Esteri Salo ja Hilja Leppäneva. Aluksi laulettiin Savolaisten laulu, kuultiin pientä pakinaa ja runon lausuntaa. Kahvin jälkeen laulettiin Karjalaisten laulu ja nähtiin näytelmä nimeltä Kylpymatka.

   Lokakuussa vietettiin satakunta-varsinaissuomalaisten iltaa. Toimikuntaan kuuluivat rouvat Smolander ja Kronman sekä neidit Stenroos ja Luotonen. Illan aiheina olivat avomielisyys ja vaitiolo. Yhdessä laulettiin Mä oksalla ylimmällä. Kahvittelun jälkeen kuultiin runoja porilaisella murteella ja soittoa.  Eri maakuntien illoissa oli välillä hyvin eksoottistakin ohjelmaa, esimerkisi kiinalainen tanssi, jota naiset esittivät.

    Helmikuun 28. vuonna 1921 Vaasan Suomalainen Naisklubi järjesti Kalevala-juhlan Naisklubin salissa Kauppapuistikko nelosessa. Sali oli koristeltu ja salin takaosassa seisoi Elias Lönnrotin rintakuva korkealla jalustalla. Ohjelma alkoi torviseitsikon soittamilla isänmaallisilla sävelillä. Juhlapuheen piti toimittaja V. J. Tuomikoski, joka palautti kuulijoiden mieliin kansanrunouden todistukset siitä, kuinka Suomen heimo on aina ollut altis soitannolle, runoille ja mielikuvituksen iloille. Tämä antautuminen vaatii paitsi taidetajua myös avointa mieltä ja hyvää sydäntä sekä jaloa ajatustapaa. Juhlapuhujan mukaan laajemman kaikupohjan saa kansanrunoutemme siitä, että sitä kannattaa oikea suhtautuminen arkiseen todellisuuteen. Tämä kuvastaa läpeensä suomalaisia tapoja ja uskomuksia. Kansanrunoutemme suurteosten asema on ollut viime vuosisadan kansallisessa elämässä korkealla, ja se on voimanlähde koko kansamme kehitykselle.

     Puheen jälkeen kuultiin torvisoittoa ja yksinlaulua, jota esitti pastori J. Jalkanen rouva Jalkasen säestyksellä. Herra N. Ojala lausi pontevasti O. Mannisen sepittämän juhlarunon Huokaavat korvet, joka oli omistettu Runo-Karjalalle Kalevalan päivänä 192. Runon jälkeen laulettiin yhdessä Väinölän lapset.

     Kahvitauolla myytiin juhlarunoa painettuna ja menekki oli niin hyvä, että runot loppuivat kesken. Ohjelman jälkipuoliskoon kuului rehtori Eliel Levonin lukema tohtori U. T. Sireliuksen esitelmä Suomen suvun alkukodista. Tutkijat olivat saaneet todistetuksi, että Suomen suvun alkukoti ei olekaan, kuten ennen luultiin, Altailla Keski-Aasiassa vaan Uralin länsipuolella keskisen Volgan ja sen sivujokien varsilla, missä pari sukulaiskansaamme vieläkin elää. Esi-isämme tulivat tähän maahan ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen syntymän jälkeen.

     Toimittaja Kosti Könni lauloi rouva Jalkasen säestämänä muutamia lauluja muun muassa Madetojan Suomen soiton ja Kuulan muhkean Maa hädässä, joka vaadittiin toistettavaksi. Onnistunut ja innostava juhla päättyi voimakkaasti laulettuun Maamme-lauluun. Juhlasta kertyneet tulot luovutettiin Kalevala-seuralle. 

     Lokakuun maanantain klubi-illassa vuonna 1921 esiteltiin Maila Talvion elämää. Hän täytti kunnioitettavat 50 vuotta.  Historiallisena kuvaelmasarjana nähtiin naisen kehitys alkuihmisestä nykyajan tennistä pelaavaksi ja yliopistollisen sivityksen saavuttaneeksi naiseksi.

     Pikkujoulua vietettiin klubilla marraskuussa 1921. Joululahjoja sai tuoda iltaan ja lunastaa lahjan viidellä markalla. Tulot käytettiin pianorahastoon. Saman vuoden joulukuussa pidettiin Klubilla vaalikokous. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen Hilja Vestberg. Johtokuntaan valittiin I. Manner, L. Pikkumäki. H. Vallinmäki ja M. Niinioja. Varalle valittiin J. Jussila, H. Lundqvist ja E. Nyman. Tilintarkastajiksi valittiin A. Majantie ja S. Martonen. Kirjastonhoitajaksi päätyi E. Sjöblad. Toimikuntien puheenjohtajatkin valittiin. Talous: H. Aarre, koristelu: L. Pitkämäki, huvi: K. Aarre, näytelmä: J. Jussila, musiikki: L. Björkman, esitelmä: F. Ojamaa ja Kerho-lehden päätoimittajaksi H. Vallinmäki. Käsityötoimikuntien puheenjohtajiksi valittiin  F. Kangas, F. Luomala, I. Kronman, H. Varo ja  M. Niinioja sekä A. Sydänmetsä. Kotitalouskoulun johtokuntaan pääsi F. Ojamaa ja O.Y. Nuijan johtokuntaan I. Smolander.

     Maanantaina lokakuun 9. 1922 vietettiin Naisklubilla taas ohjelmallista iltaa. Ohjelman aloittivat Kerho-lehden kirjoittajat kertoillen maailman menosta ja menestyksestä pirteään tapaansa. Rouva Granlud esitti yksintanssin ja neiti Tyyne Vainio laului Linnankosken Nuoruudelle. Kotitalouskoulun oppilaat näyttelivät nuorille ominaisella herkkyydellä Häger Kannisen isänmaallisen näytelmän. Kotitalouskoulun hyviksi tunnetut leivokset, kakut ja karamellit tekivät kauppansa, sillä täytyihän kotona oleviakin muistaa viemisillä. Tyytyväisinä onnistuneeseen iltaansa ja kiitollisina ohjelmatoimikunnalle päättivät klubilaiset kokoontua joukolla seuraavana maanantaina keskustelemaan tärkeästä asiasta eli Lastensuojeluliiton perustamisesta Vaasaan.

       Lokakuun lopussa 1922 kuultiin klubilla etevää lausuntataiteilijaa, maisteri Ilmari Räsästä. Hän esitti Othellon, jota oli tullut kuuntelemaan täysi salillinen. Esitys kesti kolmisen tuntia. Yleisö ei Vaasa-lehdessä olleen lehtileikkeen mukaan ollut kokenut vähimmässäkään määrin väsymystä vaan oli innostuneena kuunnellut esitystä.

     Pohjalainen ilta järjestettiin klubilla 26.11.1922. Vaasa-lehdessä oli ilmoitus, jossa kehotettiin vaasalaisia osallistumaan iltaan:

 

Suomalaisella Naisklubilla on pohjalainen ilta sunnuntaina kl0 7.30. Ohjelma on monipuolinen ja arvokas. Tervehdyssanat lausuu johtajatar Naemi Ingman, juhlapuheen pitää maisteri Hilja Riipinen, joka myös esittää neiti Sylvi Vuorion säestämänä Koskenniemen hienon ja kauniin melodraaman Maria. Sitten on vielä neiti Ester Tuomelan yksinlaulua sekä Aleksis Kiven näytelmä Yö ja päivä. Väillä tarjoaa Kotitalouskoulun ravintola mainehikkaita antimiaan, kahvia kaakkua ym. hyvää.

    Naisklubi tarvitsee rahaa uuden, kunnollisen pianon hankkimista varten juhlasaliinsa. Toivottavaa sen tähden on, että vaasalaiset ymmärtävät asian kalleuden ja saapuvat miehissä ja naisissa ensi sunnuntai-iltana naisklubin suojiin viettääkseen siellä iltansa rattoisasti ja samalla kannattaa naisklubin kaunista pyrkimystä taiteen elvyttämiseksi ja kohottamiseksi kaupungissamme. Ovathan vaasalaisten kukkarot olleet tosin lujalla koetuksella viime aikoina, mutta auliistipa ne aina vaan ovat auenneet – aivan kiitettävän auliisti - ja niin ne varmasti aikenevat nytkin hyvää tarkoitusta varten. Pääsylippuja saadaan klubin jäseniltä, Sarinin kirjakaupasta ja juhlailtana ovella.

 

Suomalaisen Naisklubin pikkujoulua vietettin maanantaina 4.12.1922. Klubi-illassa vallitsi hauska kotoinen joulutunnelma. Sekä kuusi kynttilöineen että pöydällä komeilevien kolmihaaraisten kynttilöiden loiste olivat omiaan poistamaan mielistä jokapäiväisen arkielämän raskauden ja valmistautumaan oikeaan jouluiloon. Lapsuusajan joululaulut ja neiti Saimi Sandströmin kauniit pianoesitykset vuorottelivat pitkin iltaa. Rouva Hilma Vallinmäki kertoi miten paapan ja isän nuoruuden aikana juhlia vietettiin. Neiti Elin Sjöblad lausui joulurunon, ja iloisen hilpeä mieliala kohosi korkealle, kun Klubin näyttämölle nousi erittäin onnistunut honolululainen taiteilija ”Pamphilius Promovendis” esittäen merkillisiä puhuvia ja laulavia kipsikuviansa.  Riisipuuron ja joulutorttujen jälkeen saapui kaivattu ja jännityksellä odotettu joulupukki tonttuineen jakamaan arvokkaita ja hauskoja lahjojaan.

    Vaasan Suomalaisella Naisklubilla näyteltiin Prinsessa Ruusunen kahteen kertaan joulukuussa 1922. Molemmissa näytöksissä oli täydet katsomot. Odotettu ja huolella valmistettu ensi-ilta todisti, että paljon saadaan aikaan, kun vain kootaan voimat yhteen. Näytöksessa pääsi hyvin esiin se sadun henki, joka miedontaa Topeliuksen ”Prinsessa Ruususessa” kuvaamaa hyvän ja pahan välistä taistelua. Näytelmää varten oli hankittu asiaankuuluva puvusto ja maalattu sitä varten uusia näyttämölavasteita. Tunnustusta saivat näyttelijät, jotka olivat huolellisesti harjoitelleet osansa. Rouva Laina Orelma esitti yön hengettären osan, neiti Lempi Sippola paimentytön ja neiti Kerttu Aarre prinsessan osan. Pianon ääressä säestyksen hoiti herra Ullner. Oivalliset juomanlaskija-, kokkimestari- ja kokkipoikatyypit sekä ylpeät hovineuvokset ja – neuvoksettaret sekä tuliset, urhoolliset prinssit saivat lastenkin ilon ylimmilleen.

      Vuonna 1923 Naisklubissa oli jäseniä 152. Toiminta oli edelleen vilkasta. Runebergin juhlaa vietettiin Naisklubilla 8.2.1923. Lehtori Impi Forsman piti esitelmän Runbergista ja hänen tuotannostaan. Sen päälle laulettiin Maamme. Yksinlaulua saatiin kuulla useamman kerran. Osa teksteistä oli Runebergin sepittämiä.

       Helmikuussa vuonna 1923 kirjailijatar rouva Aino Malmberg esitelmöi Naisklubilla sangen mielenkiintoisesta aiheesta: ”Onko naisten otettava osaa politiikkaan enemmän vai vähemmän kuin tähän asti?” Aluksi hän kertoi, miten Englannissa ja Amerikassa olivat asiat. Selvisi, että englantilaisten naisten sitkeys ja tarmo sekä valppaus seurata maansa asioita on ihailtava. Suurimman osan vaalien edellä käyvästä propagandatyöstä suorittavat naiset. Amerikassa nainen on pikemminkin lellitellyn lapsen asemassa. Hänen mieltään kysytään ja hänelle osoitetaan arvonantoa sekä hänet asetetaan etusijalle. Naisille suodaan äänioikeuskin ilman mitään taistelua. Kuta kauemmas länteen mennään, sitä selvemmin eron huomaa. Syynä puhuja arveli olevan naisten pieni lukumäärä. Myös puolueisiin suhtautumisesta Malmberg puhui. Sellaista vihaa ja katkeruutta eri puoleisiin kuuluvien välillä kuin mikä meillä ilmenee, ei tavata muualla. Tätä taustaa vasten katsottuna näytti meidän maamme naisten valtiollinen valveutuneisuus sangen uneliaalta. Kun on saatu äänioikeus, luullaan oltavan päämäärässä. Sehän onkin vasta välikappale, jonka kautta päämäärä saavutetaan eli päästään mukaan yhteiskunnallisten asioiden järjestelemiseen, jolloin pelkästään miesten yksipuolinen kanta ei ole määräävä.

           Puhujan mukaan naisten sisukkuus ei ole näkynyt. Naisedustajien lukumäärä on vähentymässä ja etenkin syrjäytetään ne harvat kyvyt, jotka näyttäisivät pystyvän johonkin. Naisia on hallituksessa korkeintaan puhtaaksikirjoittajina, koska miehet eivät koskaan viitsisi tehdä sellaista työtä.  Koulukasvatuksen arvellaan olevan syynä tähän: se on liian yksipuolista ja teoreettista eikä elävää elämää varten. Kodit ja perhesiteet pidättävät naisia, koska heillä on velvollisuuksien ristiriita: joko suorittaa kaksinkertainen työtaakka tai laiminlyödä koti tai yhteiskunta. Aina tulee moitteita! Malmberg totesi naisten joukossa olevan kuitenkin paljon sellaisia yksinäisiä, eri toimialoilla eläviä jopa perheellisiä naisia, jotka voisivat suoda itselleen aikaa perehtyä yleisiin asioihin ja politiikkaan. Noin 70–80 naista seurasi mielenkiinnolla vilkasta esitystä, jota höystettiin kaikenlaisilla havainnoilla eri maanosista ja tunnetuista sekä kuuluisista henkilöistä.

    Toukokuun 12. vuonna 1923 vietettiin Snellman-juhlaa Naisklubin tiloissa. Yleisöä oli kohtalaisesti mutta enemmänkin olisi mahtunut. Juhlasalin avatulle näyttämölle oli asetettu Snellmanin patsas sinivalkoisin verhotulle korokkeelle ja näyttämö kukitettu kauniisti. Ohjelman aloitti neiti Sylvi Vuorio soittamalla juhlamarssin Palmgrenin Ruususesta.                                                                                    &n bsp;      

         Tämän jälkeen lehtori F. V. Saukko piti juhlapuheen. Hän viittasi tämänvuotisen Snellman-päivän tavallista korkeampaan juhlan tuntuun, koska samana päivänä Helsingissä paljastettiin Snellmanin muistopatsas. Patsaan paljastamisen teki arvokkaaksi se, että patsaan pystyttäjänä oli itsenäinen Suomi. Neiti Aino Rinne lauloi neiti Vuorion säestyksellä kaksi Palmgrenin kansanlaulua. Esityksen jälkeen rehtori Eliel Levon lausui Kramsun runon J. V. Snellman.

      Väliajan jälkeen lauloivat Sirpaleet Könnin johdolla laulut Suomen valta, Saarella palaa, Yksi ruusu on kasvanut ja Porilaisten marssin. Myös rouva Ester Salo lauloi muutaman laulun ja herra R. Siltala säesti kanteleella neiti Hilda Åkerfeltin yksinlaulua. Tilaisuus päättyi patsaan kukitukseen ja Maamme-lauluun.

    Sotilas-illanvietosta oli kirjoitus Vaasa-lehdessä 30.10.1923. Vaasan Naisklubin toimesta oli järjestetty Sotilaskodissa tänne äsken saapuneille suomalaisille sotilasalokkaille tervetuliaisillanvietto. Alkajaisiksi soitti Kaartin Jääkäripataljoonan soittokunta Sotilaspojan ja muutaman muunkin kappaleen. Sotilaspastori Ahlbad piti vakavahenkisen puheen nuorille sotilaille lausuen heidät tervetulleiksi isänmaan palvelukseen.

      Rouva Kaarla esitti kaunista yksinlaulua neiti Sylvi Vuorion säestyksellä. Pienen väliajan jälkeen soitti taas torvisoittokunta ja sitten siirryttiin katselemaan hauskaa huvinäytelmää Kuka nyt vävyksi. Näytelmä sujui vauhdikkaasti ja onnistuneesti. Ilta oli tervetullut juhlahetki nuorille sotilaille. Seuraavalle perjantaille oli suunnitteilla toinen ohjelmallinen illanvietto.

 

 
< Toukokuu 2021 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
26272829300102
03040506070809
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31010203040506