Toimiva uusi Talouskoulu
Koulurakennuksessa oli kolme kerrosta. Koulun hallussa oli kaksi alinta kerrosta, kellari ja vintti. Rakennuksessa oli kolme opetuskeittiötä, kaksi suurta ruokasalia, kaksi luokkahuonetta, kaksi pienempää keittiötä, juhlasali, neljä opettajan asuntoa, toimistohuone, tilava kellari säilytyspaikkoineen, lämmitys- ja hiilihuoneet sekä kylpy- ja suihkuhuoneet. Kolmannessa kerroksessa oli Naisklubin huoneisto.
Oppilaita otettiin Talouskouluun kaksi
kertaa vuodessa. Pienin sisään otettu määrä oli viisi oppilasta, (15.1–15.4.26)
ja suurin määrä oli 40 oppilasta (10.1. – 31.5.34). Talouskoulun johtajattarena
toimi vuoteen 1956 asti eli 33 vuoden ajan neiti Reetta Heiskanen. Talouskoulussa
järjestettiin vuonna 1935 Maatilahallituksen kehotuksesta myös erikoiskursseja,
jotka olivat kestoltaan yhden kuukauden mittaisia.
Ensimmäiset kurssinpäättäjäiset pidettiin Talouskoulussa lauantaina 15.12.1934. Oppilaiden käsityöt oli asetettu näytteille. Niin sanotut pakolliset käsityöt kuten pikkulasten vaatteet täyttivät suuren ruokasalin keskiosan kauniina, kirjavana ja silmää hivelevänä ryhmänä, saaden ihailua osakseen. Ikkunan puoleisen seinä ja takaseinän peittivät niin sanotut harrastelutyöt. Esillä oli pieniä seinäryijyjä, pöytäliinoja, sohvatyynyjä ja villalankatöitä. Oli yö-, aamu-, työ-, päivä- ja hiihtopukuja, esiliinoja ja sairaanhoidossa tarvittavia siteitä. Etenkin kauniit nahkaplastiikkatyöt, käsilaukut, kirjankannet, pöytäalmanakat ynnä muut herättivät yleistä ihastusta.
Toisen salin pitkällä seinällä oleva pöytä
oli ladottu täyteen monennäköisiä ja makuisia pieniä leipiä, kakkuja ja muita
leivonnaisia, jotka tekivät hyvin kauppansa.
Toiseen saliin oli katettu upea ruokapöytä monine houkuttelevine herkkuineen
sekä kahvipöytä. Yleisöä parveili runsaasti pitkin päivää katselemassa
näyttelyä ja maistelemassa talon maukkaita antimia. Neitoset saivat kanniskella
höyryäviä vateja aterioivien vieraiden eteen. Kaikki näytti sujuvan
vaivattomasti uusissa tiloissa, joissa oppilaat olivat saaneet viimeiset
viikkonsa työskennellä ja päättää työkautensa yhteisellä joulunvietolla
edellisen illan iltatunteina.
Talouskoulu sodan jaloissa
Elettiin vuoden 1935 syyskuuta, kun Talouskoulun myymälä avattiin Kauppapuistikko 4:n kohdalla olevassa rakennuksessa. Myymälässä oli tarjolla leipää, ruokaa, säilykkeitä ym. tuotteita ja tilauksiakin luvattiin ottaa vastaan. Liike pidettiin auki kello 8.00 – 18.00 välisenä aikana. Sekä Vaasa että Ilkka julkaisivat isot mainokset asiasta. Kauppahallissa oleva Talouskoulun leipämyymälä jatkoi edelleen toimintaansa ja tuotti mukavasti tuloja.
Syksyllä 14. lokakuuta 1939 koulu luovutettiin Suomen valtion käyttöön. Joulukuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1939 koulussa aloitti työnsä Puolustusvoimien Bakteriologinen Keskuslaboratorio. Elettiin talvisodan aikaa. Toukokuun 10. vuonna 1940 saapui kouluun 40 Karjalan tyttöä kuuden viikon kursseille. Koulu oli myös samalla näille kodittomille tytöille koti tuon lyhyen kurssin eli kuuden viikon ajan. Klubilaiset lainasivat vuodevaatteet 40 vuoteeseen ja sotasairaalasta saatiin tarvittavat sängyt. Päivät keitettiin, paistettiin ja luettiin. Illalla kaikui kaihoisa laulu kevätiltaan: Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Se oli talvisodan jälkeinen evakkokurssi. Välirauhan aikana ehdittiin järjestää kahdet kurssit. Toisella niistä oppilasmäärä nousi 80:een. Sosiaaliministeriön kursseista mainittakoon Etelä-Pohjanmaan kunnalliskotien johtajien ja Vaasan läänin lastenkotien ja keittäjien täydennyskurssit. Vuonna 1941 syttyi jatkosota ja koulu sulki ovensa kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Koulu luovutettiin puolustusvoimille samaan tarkoitukseen kuin talvisodan aikana. Opettajat ja toimihenkilöt joutuivat komennuksille eri tehtäviin eikä koulutalossa enää asunut talon väkeä.
Talouskoulun johtajan Reetta Heiskasen käydessä Maataloushallituksessa oli siellä pidetty suotavana alkaa koulutyö niin pian kuin mahdollista tarkoitukseen sopivassa huoneistossa. Palmun kahvilan huoneisto tarkastettiin ja todettiin huonoksi vaihtoehdoksi. Samoin opettaja Lainion asunto todettiin liian pieneksi. Talouskoulun alkamista päätettiin vielä siirtää. Vuonna 1944 Maataloushallitus ilmoitti, että talouskoulutoiminta oli aloitettava. Laboratorio luovuttaisi alimman keittiön ja ruokasalin sekä perkaushuoneen ja pukuhuoneen talouskoulutoiminnan käyttöön.
Vuonna 1944 naisklubilaiset tekivät matkan Ruotsiin. Matkan jälkeen naiset tuumasivat:
Ollapa meilläkin erinomaiset pesulat ja muut naisväen työntehoa lisäävät laitteet. Ja miksi emme niitä saa, kun ryhdymme tositoimiin ja ajat paranevat. On saatu Talouskoulu ja saadaan vielä vanhainkotikin sekä haaveiltu taloudellinen laitos, jossa on uudet leipomot, pesulat ja saunakin, jota ei ole Ruotsissa.
Tammikuussa 1945 rauhan tultua koulutyö alkoi jälleen. Koulutalo oli sodanaikaisessa käytössä kulunut ja rapistunut. Koska kouluhuoneisto vapautui jo joulukuun alussa, opettajat pystyivät vapautuneina sodanaikaisista töistä aloittamaan koulun kunnostamisen jo joulukuussa. Koska oli raskas pula-aika, koulusta puuttuivat lähes kaikki opetustarvikkeet, mutta oppilaita ilmoittautui täysi määrä. Puutteesta huolimatta tytöt olivat innokkaita oppimaan. Joka päivä keitettiin jotain, syötiin ja opittiin asioita. Syksyllä 1945 oli koulussa alkanut talouskurssin rinnalla emännöitsijäkurssi, jonka opiskeluaika kesti seitsemän kuukautta. Sosisaaliministeriö lähetti sinne oppilaat, jotka olivat sotaleskiä.
Talouskoulussa oli kuusiviikkoinen kodinhoitokurssi myös siirtolaistytöille. Osanottajia oli kaikkiaan 60, joista 40 oli eri puolelta Karjalaa tulleita tyttöjä ja loput Vaasasta sekä maakunnasta. Vaasa-lehden toimittaja oli käynyt haastattelemassa iloista joukkoa. He kertoivat viihtyvänsä hyvin, vaikka välillä ikävä yllättikin. Pääasia oli, että aika kului ja jotain tuli opituksi. Saisipa sitten opittuja taitoja toteuttaa omassa tai vieraan huushollissa.
Karjalaistyttärille ei piirakantekoa tarvinnut opettaa. Kun heidän länsisuomalaiset toverinsa tekivät karjalanpiirakoita, tytöt naurahtivat ja sanoivat: ”Annahan, ku mie näytän!” Tyttöjen ajatukset viipyivät tietenkin vielä kauan sotaisissa muistoissa. Useat heistä olivat viipyneet kotiseudullaan velvollisuuksiaan suorittamassa viime hetkeen saakka, kunnes oli ollut pakko jättää koti ja lähtea tuntemattomille teille. Kuitenkin hymy koristi haastateltujen tyttöjen kasvoja.
