Muotinäytöksiä ja arpajaisia Liesi-talon hyväksi
Elettiin jännittäviä hetkiä tammikuussa 1934, kun Vaasan Suomalainen Naisklubi oli saanut juhlavieraikseen pääkaupungista Kansallisteatterista juuri eläkkeelle jääneen näyttelijä Mimmi Lähteenojan sekä Vaasa-lehden päätoimittajan ja pakinoitsijan Vaasan Jaakoon. Molemmat vieraat lausuttiin sydämellisesti tervetulleiksi. Ilta oli muutenkin juhlava, sillä Kerho-lehti oli ehtinyt immytikään eli 15-vuotiaaksi. Syytä oli juhlimiseen, ja runsaslukuinen jäsenjoukko täytti innokkaan odotuksen vallassa juhlasalin.
Ilta aloitettiin upealla Aune Haaparannan musiikkiesityksellä ja kuoro
lisäsi tunnelmaa Tyyne Hasen johtaessa hienoja esityksiä. Sitten olikin
päivänsankarin eli Kerho-lehden esittely aina sen syntyhetkistä alkaen. Kaikki
15 vuosikertaa oli koottu kahdeksi upeaksi mustakantiseksi kirjaksi, joita
ahkerasti selailtiin ja tutkittiin. Kaikki hiljenivät, kun Reetta Heiskanen
luki toisesta kirjasta katkelman Vaasan vapautuksen päivästä kertovasta artikkelista.
Siinä kerrottiin vapaussodan sankarivainajista, jotka uhrasivat elämänsä
vapauttaessaan isänmaataan vieraan vallan alta. Vietettiin hiljainen hetki
heidän muistolleen.
Sitten olikin juhlavieraan vuoro astua esiin. Riemu nousi melkein kattoon, kun koettiin taiteilija Lähteenojan esittäminä Plumperin syntymäpäivät ja Tiltun friiarit sekä Kuopion krooseet ja monet muut Vaasan Jaakoon luomat hahmot melkein kuin elävinä silmien edessä. Nauru raikui, ja satapäinen yleisö pyysi yhä vain lisää ja lisää kuultavaa. Mentiin tunnelmasta toiseen, kun Mimmi Lähteenoja esitti vaikuttavan Laura Harmajan lastun Äitienpäivä ja Elina Vaaran runon Lapseni korvaan. Monen silmäkulma kostui esityksiä kuunnellessa.
Kun yhdessä oli laulettu Tuoll on mun kultani, ain yhä tuolla, lausui taiteilija, että tuollaisen raukkaurenlaulun jälkeen hänen on aivan pakko esittää vielä pakina Rakkauren fasistit. Tilaisuus päättyi yleiseen nauruun ja moniin kiitoksiin juhlavieraille. Vaasan Jaakkoo lupasi kirjoittaa ylistyssanat juhlasta seuraavaan lehteen. Kiitolliset kuulijat hajaantuivat illan päätyttyä tammikuun iltaan.
Maaliskuun kokouksessa vuonna 1934 päätettiin uusista arpajaisista, joissa oli päävoittona ryijy nimeltä Musta tulppaani. Ryijyn oli ommellut tohtorin rouva Saima Enqvist. Ryijylangan jätteistä lupautui rouva Aili Eskola ompelemaan Liedelle ryijytyynyn. Viiden markan hintaisia arpoja myytiin 274 kappaletta ja voittoa saatiin mukavasti. Ryijyn voitti numerolla 74 taiteilija Eva Villför. Joulukuussa pidettiin myyjäiset, joita mainostettiin Vasabladetissa. Niitä varten saatiin tavaraa useista liikkeistä. Vaasan Puuvillatehtaalta saatiin kuusi laatikkoa virkkauslankaa, 40 vyyhteä pumpulilankaa ja useita paloja tyynyliinakangasta ja flanellia. Vaasan kutomosta saatiin 14 kappaletta pyyheliinoja, Lassila & Tikanojalta pakka tarantellaa ja 19 metriä taskukangasta. SOK:sta saatiin pakka printestä ja Vaasan Pitsitehtaalta runsaasti pitsin paloja.
Myyjäisten yhteydessä pidettiin arpajaiset, joiden päävoittona oli jälleen ryijy, jonka nimi oli Kämmekkä. Sen oli ommellut rouva Aili Eskola. Arvan hinta oli kaksi markkaa. Ryijyn voitti rouva Esteri Mendelin numerolla 32. Myyjäisten tuotto oli hyvä. Samassa kokouksessa keskusteltiin raha-arvan ostamisesta Liedelle, mutta jätettiin asia kuitenkin vielä päättämättä. Vasta lokakuussa vuonna 1934 päätettiin ostaa raha-arpa, jota rouva Aili Eskola lähetettiin hyvällä onnella ostamaan.
Lieden toimikuntaan kuuluivat vuonna 1934 rouvat Fanny Seppälä, Aili Eskola, Alli Lassila, Jenny Poulsen, Maija Roine, Hilja Blomqvist, neidit Aliina Björkman ja Saimi Lainio. Neiti Björkman oli toiminut sihteerinä. Hänen jälkeensä tehtävää hoiti Jenny Poulsen. Naisklubi toivoi saavansa testamenttilahjoituksia, ja huhtikuussa samana vuonna 1934 Naisklubi sai Anni Viitamäen 1.270 markan testamenttilahjoituksen. Lehtikirjoitus asiasta julkaistiin sekä Vaasassa että Ilkassa:
"Kunpahan mielet lämpenisivät yhä uusiin lahjoituksiin niin silloin sen kodin kurkihirsi pian kohoaisi."
Uuden toimitilan myötä Naisklubin jäsenmäärä alkoi kasvaa. Se oli 30-luvun lopulla yli 190. Liesi-rahastoa ei ollut unohdettu, sen kartuttamisesta huolehdittiin koko ajan. Marraskuussa 1934 oli taas kirjoitus Vaasa-lehdessä:
"Tarkoitus on mainostaa
ja painostaa vanhainkotiasiaa, että sekin lipuisi eteenpäin hiljalleen kun ei
näy niitä suuria testamenttivaroja mistään päin ilmestyvän kuten ukko-kodille,
joka niiden turvin on jo voinut kurkihirren kohottaa."
Vaasa-lehdessä oli ilmoitus Lieden myyjäisistä, jotka pidettiin 3.12.1934 Talouskoulun tiloissa:
"Lieden myyjäisistä vielä viimeinen kehotus: älkää unohtako niitä! Löydätte varmaan jotain sopivaa pöydiltämme. Pöydillämme on myöskin suuhunpantavaa. Lieden rouvat ovat itse valmistaneet marmeladia ja hienoja karamelleja, oikeita makupaloja herkkusuille. Ostoksensa tehtyään voi yleisö virkistää itseään Talouskoulun hyväksi tunnetulla kahvilla. Ja sen päälle on varmaan mielenkiintoista hiukan tarkastella uutta komeaa koulutaloa.
Olkaa kannatuksellanne mukana valmistamassa Liesi-kotia!"
