Oma kuoro perustetaan

    Naisklubin piirissä syntyi myös kuoro vuonna 1928. Se oli aikanaan Suomessa toinen naiskuoro. Kuoro oli aluksi nimeltään Vaasan Suomalaisen Naisklubin Laulukuoro. Kuoron perustamista ajoivat Hilja Vestberg ja Liina Eerola. 

Kuoron johtajana toimi laulunopettaja Tyyne Hase. Alussa kuoro lauloi vain Naisklubin tilaisuuksissa, mutta vähitellen kuoroa kehitettiin varsinaiseksi konserttikuoroksi. Aluksi laulajia oli vain 15 mutta vähitellen heitä tuli lisää, ja pian laulajia kuorossa oli kolmisenkymmentä hyvää laulajaa.

      Kirkkokonsertti Liesi-kodin hyväksi järjestettiin vuonna 1934. Liput maksoivat viisi markkaa. Naisklubin kuoro esiintyi johtajanaan Tyyne Hase, urkurina toimi L.G.G. Stråhle, puheen piti kirkkoherra L.J. Roschier, laulajatar Rose-Marie Levón esiintyi, Pohjan Miehet lauloivat johtajanaan Stråhle, S. Sajaniemi soitti selloa ja Sirpaleet lauloivat johtajanaan Könni.

    Naisklubin Laulukuoro esiintyi monissa Klubin tilaisuuksissa. Helmikuussa vuonna 1935 Vaasa-lehti kirjoitti klubi-illasta:

Eilen illalla oli Naisklubilla oikein nuorentumisilta. Naisklubin Laulukuoro, joka oli järjestänyt illan, onnistui erinomaisesti lisäämään klubilaisten elämänpäiviä monilla hauskoilla ohjelmanumeroillaan. Kuorolaiset huvittivat kuulijoitaan koomillisilla esityksillään. Esiintyjillä oli kauniin väriset silkkiruusukkeet yllään.

      Varsinaisen ohjelman aloitti neiti Sylvi Vuorio esittämällä pianon soittoa. Taidokkaasti opettajatar Liina Björkman esitti kauniin rakkauslaulun. Kuoro esitti Vaasan marssin äänettömänä samoin Lumiukon laulun. Merimiehen koti-ikävän lausui neiti Hanna Östman herättäen hilpeyttä kummallisine korostuksineen ja loppusointuineen. Posetiivarikin, jonka naamion takaa tunnisti rouva Ilta Stenforssiksi, esiintyi kuulijoiden suureksi riemuksi soitellen Emmaa ynnä muita. Johtajatar Reetta Heiskanen lausui melodraaman, joka sai kuulijat afrikkalaisen erämaatunnelman valtaan. Ohjelmanumeroiden välissä laulettiin useita yhteislauluja, esitettiin lausuntaa ja kuorolauluja.

     Tunnelma oli koko ajan iloinen ja hauska. Kaikesta huomasi, että Klubin kuoro on tärkeä voima Klubin elämässä. Suuret kiitokset ovat sekä klubilaiset että kuorolaiset velvolliset antamaan kuoron johtajalle, rouva Tyyne Haselle.

Vuonna 1935 vietettiin opettaja Inez Kronmanin 60-vuotispäiviä. Opettaja Liina Björkman ja rouva Martta Häggman esittivät yksinlauluja ja rouva Fanny Aaltonen soittoa. Myös Naiskuoro lauloi johtajansa Tyyne Hasen johdolla. Syntymäpäiväsankari oli kuoron johtajan mukaan kuoron tukipylväitä. Kuoro oli tuolloin toiminut jo seitsemän vuotta. Päivänsankari sai lahjaksi siron hopeamaljakon. Puheen pitivät ammattientarkastaja Elin Bergroth ja rouva Hanna Kivinen.

      Naisklubin kuoro esiintyi Vaasan orkesterin konsertissa Kaupungintalossa 26.4.37 laulaen Wagnerin oopperasta Lentävä Hollantilainen Kehruulaulun. Arvostelut olivat todella hyvät ja esitys jouduttiin toistamaan. Kuoroa myös kehotettiin ottamaan osaa laulujuhlille.



Kuoro täyttää 10 vuotta

Musiikkipedagogi Tyyne Hase, kehuttu kuoronjohtaja, mainittiin usein paikallisissa sanomalehdissä, Vaasa-lehdessä ja Ilkassa. Usein oli myös kuva Naiskuoron jäsenistä.

Nimimerkki Mainikki kirjoitti kuorolle runon:

Onpa meillä laulukuoro, kuoro oikein oma, jota johtamaan kuin luotu ompi Hasen Tyyne soma.

Kuoro laulut laulelee ja virret veisaileepi. Helkähtävi aariat ja Santa Luciatkin.

Piilossa se näihin asti pysytteli aivan, vaikka monet vuodet näki suurenmoisen vaivan.

Mutta sitten erään kerran keksittihin kuoro, esiintymään vaadittiin ja nyt sen tuli vuoro.

Vaasan komein juhlasali yleisöstä täyttyi, siellä sekä miehet ja naiset odottavan näytti.

Ruusuposket, simasuut esille nyt saapi, taputukset myrskyiset ne vastaan paukahtaapi.

Laulu kaunis kajahtaa, se valtaa sydänkielet. Tunne harras tulvahtaa, täyttää monet mielet.

Rouva Aino Niinistöllä muhkea on ääni. Hänpä se nyt solistina konsertissa hääri.

Tästä sitten kaiku kiiri yli koko Vaasan. Kuoromme nyt ylistystä kilvan kuului saavan.

Siellä Liisat, siellä Maijat sekä Signe-rouvat, kaunoisia kassapäitä, pulskasti he voivat.

Luettelo pitkä oisi laulajista näistä, vaan ei aika eikä tila salli pakista nyt heistä.

Kohta kymmenvuotisjuhlaa saammekin jo viettää, silloin kuoro kunniansa kuulla kyllä sietää.

Eipä liian aikaista tää juhliminen liene, niin monta ilon hetkeä kuoro meille suonut.

Pian tulee meidän vuoro kanneltamme soittaa, yritämme puolestamme parastamme koittaa.

Viritämme virtemme ylistykseks heille, jotka vaivaa katsomatta laulelevat meille.

Teille rakkaat siskosemme olkoon onni myötä, kun te vastaisuudessakin teette laulun työtä.

Loistakaa ja säteilkää Te joukossamme aina. Laulun lahja, aarre pyhä, Luojan se on laina.

Kas nyt runoheponi jo laukkaamasta lakkaa, liikakuormitusta sille tämä olla pakkaa.

Kuoro esiintyi myös omassa 10-vuotisjuhlassaan 23. helmikuuta vuonna 1938 Kaupungintalossa. Koko juhlan ohjelmaselostus ja sooloesiintyjät mainittiin Vaasa-lehdessä. Vaasan orkesteri johtajanaan kapellimestari Franz Hase säesti joitakin lauluja. Kuoron konserttituotto lahjoitettiin Naisklubille Lieden rahaston hyväksi.

    Juhlassa Vaasan Suomalainen Klubi onnitteli Naisklubia: ”Kymmenvuotiaalle sisarklubille, rouvakokelaiden innokkaalle kasvattajalle vanhemman veljen lämpimät onnittelut. Katse rohkeasti eteenpäin!”


Vaasan Suomalaisen Naiskuoron johtajalle Rouva Tyyne Haselle oli myös Kerho-lehdessä erään kuorolaisen laatima kiitosruno.

Nyt on mun puheenvuoro anottava

Ja kuoron johtajalle sana sanottava

Siis kiltti johtajamme, Tyyne Hase: Du hast Eine musikalische Nase.

Sä sillä epäsoinnut kaikki haistat

Ja syntipukit katseellasi paistat.

Mut pohjalla on aina kulta aito;

On sulla sydämien voittamisen taito

Sua rakastamme paljon koko kuoro,

Ja kun meillä nyt on juhlimisen vuoro,

Niin pienen lahjan sulle tuomme

Ja katuvaiset silmät maahan luomme,

Ett’ oomme joskus liikaa nauraneet

Ja pianot, fortet väärin laulaneet.

Ja tullut liian myöhään harjoituksiin,

Kun aika meni turhiin jaarituksiin.

Tät’ tahtoisimme anteeks’ anoa

Kiitokset kaikesta, ah, kaikesta sanoa!

Nyt riittäköön tää sana vajavainen,

Kun muiston pysyvän tuo lahja hopeainen.

Vaasan Suomalainen Naiskuoro lopetettiin vuonna 1943. Se oli toiminut 15 vuotta ja liitettiin nyt Vaasan naislaulajat -nimiseen kuoroon. Naisklubilaiset toivoivat sen olevan tilapäinen järjestely.

      Tyyne Hase valitsi oppilaitaan esiintymään klubi-illoissa, joiden keskusteluissa korostettiin erityisesti vaalien tärkeyttä. Kuoro aloitti taas toimintansa ja siinä oli peräti 30 laulajaa. Vuonna 1946 kuoro irtaantui lopullisesti Naisklubista itsenäiseksi kuoroksi nimellä Vaasan Naiskuoro. Kuoro piti kuitenkin harjoitukset edelleen Naisklubin huoneistossa ja esiintyi Naisklubin tilaisuuksissa. Kuoroa johti edelleen Tyyne Hase ja orkesterisäestyksellisten teosten johtajana toimi Franz Hase.

   Vaasan Naiskuoro oli päättänyt pitää konsertin Helsingissä. Tähän tilaisuuteen oli Vaasa-lehti lähettänyt oman arvostelijansa, joka A. H. -nimimerkillä kirjoitti 8.2.1948 arvostelussaan seuraavasti:

Vaasan Naiskuoron Helsingin konsertti

Runsas yleisö seurasi herpautumattomalla mielenkiinnolla Vaasan Naiskuoron konserttia sunnuntaina Helsingin Konservatoriossa. Konsertin alkuosan a capella lauluista, jotka johti Tyyne Hase, vaati yleisö toistettavaksi ruotsalaisen kansanlaulun, jossa Vappu Tammi soolollaan saavutti kauniin menestyksen. Steniuksen kahden laulun pianosäestyksen suoritti Einar Englund.

Konsertin toisessa osassa esiintyivät Helsingin Teatteriorkesterin säestäessä Franz Hasen johdolla ensin solistit Aila Itäkylä ja Saga Sire`n. Edellinen lauloi lämpimästi Kehtolaulun Launiksen Kullervosta, jälkimmäinen Straussin Fruhlingsstimmen. Viimemainittu olisi varmaan pystynyt parempaankin suoritukseen, mutta harvinaisen korkealla koloratuuriäänellään hän kuitenkin sai yleisön lämpimät suosionosoitukset

     Kuoro esitti sitten Sibeliuksen ihanan Autrefoisin orkesterin säestyksellä kauniisti ja puhtaasti. Lentävän hollantilaisen esitys oli vauhdikas. Eeva Avela lauloi pienen soolonsa sievästi. Rouva Hellin Ylänkö ei valitettavasti tällä kertaa onnistunut Lentävän hollantilaisen ballaadissa yhtä hyvin kuin siellä Vaasassa keväällä 1946.  Loppunumero, Straussin uljas Keisarivalssi, sai osakseen yleisön jakamattoman innostuksen ja loputtomat suosionosoitukset.

        Herrasväki Hase ja kuoro saivat innostavan ja onnistuneen konsertin yhteydessä runsaan kukkasadon. Vaasalainen on jälleen ylpeä omistaan.

Vaasan Naiskuoro järjesti maaliskuussa 1948 kaksikymmenvuotisen toimintansa kunniaksi juhlakonsertin Vaasan kaupungintalossa. Tästä konsertista Vaasa-lehti kirjoitti seuraavanlaisen kuoron alkuvaiheitakin kartoittavan tekstin:

Vaasan Naiskuoro juhlii 20-vuotista toimintaansa juhlakonsertissa tänään klo 19.30.

Kuoro syntyi Vaasan Suomalaisen Naisklubin piirissä. Klubin täyttäessä 10 vuotta herätti sen puheenjohtaja Hilja Vestberg ajatuksen laulukuoron aikaansaamisesta klubin keskuuteen. Hän ja opettaja Liina Eerola ryhtyivätkin toimenpiteisiin ajatuksen toteuttamiseksi ja kun tunnettu laulunopettaja Tyyne Hase oli saatu lupautumaan johtajaksi, perustettiinkin Naisklubin kuoro, joka piti ensimmäisen harjoituksensa tammikuun 30. päivä 1928. Laulajia oli aluksi kymmenkunta, myöhemmin lisääntyi pariinkymmeneen ja siitä eteenpäin. Nykyisin on kuorossa 28 laulajaa, jotka ovat lähes kaikki rouva Hasen oppilaita. Myöhemmin kuoro otti nimekseen Vaasan Naiskuoro.

      Kuoron ensimmäinen esiintyminen oli rouva Vestbergin 50-vuotipäivän laulutervehdys ja pian oli myös Naisklubilla kuoron ensimmäinen oma ohjelmallinen ilta. Muutenkin kuoro esiintyi Naisklubin illoissa runsaasti ja järjesti erilaisia ohjelmanumeroita, kuvaelmia yms.

      Kymmenvuotisjuhlaansa kuoro vietti konsertilla tammikuussa 1938 esiintyen sekä yksin että orkesterin säestämänä. Konsertin menestys oli erittäin hyvä. Toukokuussa 1941 oli Vaasan Orkesterin kanssa yhteinen kevätkonsertti invalidien hyväksi, jolloin laulettiin mm. Keisarivalssi. Seuraavista esiintymisistä mainittakoon kirkkokonsertti joulukuussa 1942 invalidien hyväksi, yhteiskonsertti orkesterin kanssa toukokuussa 1943, lehtori Steniuksen sävellyskonsertti 1944, osallistuminen Sibeliuksen 80-vuotiskonserttiin 1945, mustalaiskonsertti kahteen kertaan sekä osallistuminen Hilja Vestbergin muistokonserttiin Vaasan kirkossa 1947.

     Helsingissä pidetty konsertti oli Vaasan Naiskuorolle suuri menestys ja todellinen merkkitapaus. Helsingin lehdissä todettiin, että Vaasan Naiskuoron johtaja on tehnyt väsymättömästi määrätietoista työtä, sillä kuoron äänellinen taso ja valmius ovat korkeata luokkaa. Kapellimestari Fanz Hase säestyksellisten tehtävien valmentajana ja johtajana on myöskin erittäin myönteisesti vaikuttanut kuoron taiteellisen tason hyväksi.

      Hase johti kuoroa vuoden 1953 loppuun, jolloin hän terveydellisistä syistä erosi kuoron johdosta. Kuoron onnistui saada Hasen seuraajaksi kapellimestari Eino Haipus. Kuoron taso nousi edelleen. Kuoro sai kiitettävät arvostelut Vaasan kaupungintalon juhlasalissa pidetystä kuoron 30-vuotisjuhlakonsertista vuonna 1958. Kuoron puheenjohtajana toimi maaherratar Liisa Ahlbäck.

      Naisklubin täyttäessä 40 vuotta vuonna 1958 Naiskuoro esiintyi kapellimestari Haipuksen johdolla. Naiskuoron tasosta kertoi juhlaohjelma, joka koostui Brahmsin laulusarjasta Nuoruuden lähde ja Kehruulaulu, Wagnerin oopperasta Lentävä hollantilainen, Offenbachin Barcarole Hoffmannin seikkailuista ja Johan Straussin sävellyksestä Taiteilijaelämää. Vaasan kaupunginorkesteri avusti kuoroa, ja Haipus vastasi pianosäestyksistä. Tyyne Hase, edellinen kuoron johtaja, johti juhlassa entisten ja nykyisten laulajien yhteisnumerona Heino Kasken Muistelen sinua. Naiskuoro toimii edelleen Vaasassa.


< Toukokuu 2021 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
26272829300102
03040506070809
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31010203040506